Eurotunnelmien vuoristorata
jatkuu eikä sellaista selvää toivottua rauhaa näy syntyvän. Nyt tähän
tilanteeseen tulee erilaisia ulottuvuuksia ja monet näkökulmat joutuvat uuteen
arvioon. Kaksi talousviisasta on kirjoittanut menneen viikon aikana kolumneja,
joiden lukeminen ja joihin tutustuminen nostattaa ajatuksia ja tunteita:
Näyttäisi näiden perusteella siltä, että Saksa on saanut uuden mielestäni
pelottavan yhdistelmän: Taloudellinen perustelu yhdistyy taiteen korkeisiin
sfäärien kautta paholaisella pelotteluun. Ja yhdistyminen tapahtuu Bundesbankin
pääjohtajan Jens Weidmann persoonan
kautta. Häntä pidetään konservatiivisten
euroskeptikkojen tärkeimmäksi puhemieheksi. Saksan maassa hänen mahdollisuudet
vaikuttaa ovat ylisuuret. Weidemann on Angela
Merkelin entinen neuvonantaja ja liittokanslerin tehtävään valitsema. Ja
nyt he näyttäisivät olevan eri linjoilla.
Vaalivuosi on Saksassa tulossa eikä ole epäilystäkään siitä, että jotain
tapahtuu. Vieläkö euroratkaisuja pystytään siirtämään yli vaalien ja käykö
Saksassakin niin, että Saksassa korkealle arvostettu Bundesbankin johto joutuu
poliittisen keskustelun kierteisiin, kuten USA:ssa on jo käynyt. Valitaanko vaaleissa
myös keskuspankille pääjohtaja vai valitaanko hänet johtamaan maata.
Yllä olevan ajatuksen kulun
voi ymmärtää lukemalla jatkoa tästä jutusta. Lainaan FT:n huippukolumnistien Martin
Wolfin ja Wolfgang Münchaun kirjoituksia.
Martin
Wolf on lukenut analyysejä, joita ovat tehneet professori Paul de Grauwe, belgialainen ekonomisti Charles
Dumas lontoolaisesta Lombard Street Research:sta. Arvostetut asiantuntijat ovat
päätyneet samaan lopputulokseen ja että Saksan todellakin voi irtaantua eurosta
aiheuttamatta itselleen sen suurempaa haitta, kuin mihin se on jo itse itsensä
ajanut.
–
Jos Saksan toiminta edelleen synnyttää suuria vaihtotaseen ylijäämiä,
sillä tulee väistämättä kertymään valtava ulkomaalaisia
saatavia. Jos kokemus jotain opettaa,
suuri osa niistä on ”roskaa.”
” Martin
Wolf lopettaa kolumninsa:
–
Exit eli Euron jättäminen on todellakin vaihtoehto Saksalle . Jos se hylätään, kuten olen
ennustanut, paljon sopeutumista lopulta tulee tapahtumaan vieläkin tuskallisempaa , kuin eurosta
luopuminen aiheuttaisi. Vaihtoehto on tulonsiirtounionin, jota saksalaiset pelkäävät. Saksa on maksanut
kovan hinnan valitsemastaan merkantilistisen strategiasta. Ollen euron sisä- tai ulkopuolella,
se ei voi – ja eikä
sen pidä –
sitä enää sietää.
Wolfgang Münchau on
huomannut, että nyt ollaan sivistyneen puheen hurjimmissa vertauksissa. Paholainen
on nostettu kehiin. Hän aloitta kirjoituksensa
–
Mitä tahansa sinun tulisi tietää Saksasta, löydät sen todennäköisesti Goethen Faustista. Mutta se on
harvinaista, että viisaus löytyy tragedian osasta kaksi, yhdestä arvostetuimmasta
ja vähiten luetusta kaikissa Saksan kirjallisuuden kirjoista. Näin onnistui
kuitenkin Bundesbankin pääjohtaja Jens
Weidmann tekemään kaivamalla
kirjasta jotain todella merkittävää lainatessaan Mefiston neuvoa keisarille , että
yksinkertainen ratkaisu rahan puutteen on painaa sitä.
.
Mefiston puhe kiteyttää Saksan perimmäisen painajaisen paperirahasta ja
rahaliitosta. Weidemanin puheen sisällöstä ja ajoituksesta pystyy päättelemään
että hän halusi heittää Mario
Draghin nykypäivän Mefisto-rooliin, vaikka hän ei sitä
suoraan sanonutkaan.
Weidmannin huomautukset sattuivat yhden keskuspankkien toiminnan historian
erityisimmälle kahdelle viikolle. Olemme olleet Saksan inhoaman uuden
kehityksen partaalla: Yhdysvaltain Federal Reserve on hyväksynyt uuden ohjelman
määrällinen keventämisestä, joka tulee paljon määrittämään tulevaisuuden odotuksista. Euroopan
keskuspankki, jota Marion Draghi johtaa, on ilmoittanut rajoittamaton – tosin ehdollisen
– joukkovelkakirjalainan osto-ohjelman, ohjelman, joka järkyttää kaikkia Bundesbankin
edustamia linjoja ja uskomuksia.
