Muumimaailma päätti 20-vuotisjuhlansa hienolla
tavalla: Konsertilla, jossa kymmenen Jorma
Panulan kapellimestariopissa ollut näyttivät taitojaan johtamalla
laajennettua kamariorkesteria tai supistettua sinfoniaorkesteria. Ohjelmisto
oli kiva, suomenruotsalaisten ja
suomalaisten yhteistä vähän muotisanaksi juuri nyt popahtanutta ilmaisua
käyttäen.
Tyylikkään asiallinen toimitusjohtaja -unikeko Tommi Lohikoski tervetulopuheessaan
toivoi vilpittömiä kommentteja akustiikan toiminnasta, kun nyt ensimmäistä
kertaa klassista akustista musiikkia soitettiin Emma teatterissa.:
Akustiikka
toimi hyvin ja häiriötekijöiden poistaminen on Muumimaailman käsissä
kääntämällä on / off nappia poistamalla häiriötekijät mm:ssa kovaääninen
ilmastointilaitteen kohina.
Jorma Juhani Panula (s. 10.
elokuuta 1930[1] Kauhajoki) on suomalainen kapellimestari. Panula tunnetaan myös
säveltäjänä, sovittajana ja erityisesti Sibelius-Akatemian orkesterinjohdon
opettajana. Hänen kapellimestariopissaan ovat olleet muun muassa
kansainvälisenkin uran luoneet kapellimestarit Esa-Pekka
Salonen, Jukka-Pekka Saraste, Osmo
Vänskä, Sakari
Oramo, Susanna Mälkki ja Mikko
Franck.
Panula tunnetaan ärhäkkänä ja temperamenttisena muusikkona ja pedagogina, joka
ei peittele pohjalaista taustaansa. (Wikipedia)
Panulasta on kirjoitettu paljon ja akateemikon arvon
mukaisesti häntä pidetään, kuten oppilaiden listasta näkee, suomalaisten
maailman maineeseen nousseiden kapellimestareiden koulutuksen uranuurtajana. Vesa Sirenin kirjan Suomalaisia
kapellimestareita johdannosta lainaan: ” Panula ryhtyi töihin ja. Oppilaat johtivat, ja Panula antoi heidän
katsoa uudelta ihmelaitteelta videolta , miten kauheaa huitominen oli. Maneerit
karsiintuivat ja lyönti tarkentui.”
Konsertissa Panula sanoi, että tirehtöörin korokkeesta on tehty kapia,
ettei siinä tanssahdeltaisi. Eikä tanssittu. Tiukasti oli oppi mennyt perille
ja paikallaan pysyivät seitsemän japanilaista kuin kolme suomalaista tulevaa
mestaria.
Kaikki ei sovellu kaikkeen eikä kaikki sovi kaikkialle. Senkin konsertissa voi
huomata. Potskaksi oli Jorma Panula Dennis Livsonin puheen mukaan
luokitellut Muumisävellyksiä ajatellen sinfonia orkesteria. Totta maestro oli
puhunut. Viimeinen Panulan johtama muumisovitus oli kaikesta huolimatta hauska.
Ihan pieni historiallinen muistelo.
Nykyisessä Emma teatterissa ei klassista musiikkia ole
esitetty, mutta entinen Muumien estradi oli alkuperäisesti rakennettu
konserttipaikaksi ja siellä pidettiin vuonna 1980 ensimmäisten Musiikkijuhlien
konsertti, jossa presidentti Urho Kekkonen vieraili.
Katsomo oli kattamaton ja Naantaliin päin avoimempi ja siten näköalaltaan
hienompi, mutta ulkoisille häiriölle alttiimpi. Sään armoilla oleminen ei sovi
vanhoille arvosoittimia käyttäville taiteilijoille eikä yleisöllekään. Siksi
paikasta jouduttiin luopumaan.
Mutta onneksi se oli olemassa kun Muumimaailma aloitti 13 vuotta myöhemmin. Se
vähän tasoitti Muumimaailman starttia. Joten tavallaan nyt yksi ympyrä
sulkeutui. Tosin tässä välillä Musiikkijuhlien kevyemmälle tarjonnalle on Emma
teatteri jo osoittautunut oivaksi, kuten viimeksi huomattiin, kun siellä soitti
Dallape.
