Barak Obama: ”Ette valinneet minua presidentiksi, jotta kertoisin
teille, mitä haluatte kuulla, vaan te valitsitte minut, jotta kertoisin
totuuden”. Hyväksyessään nimityksensä presidenttiehdokkaaksi hän muistutti:” En ole
ehdokas vaan presidentti”. Vaikean kautensa alkupuolella, jolloin hän sai Georg W Bushin jäljiltä alijäämäisen ja
pankkikriisissä olevan valtion ja hänkin joutui hyväksymään vihatun pankkituen.
Kuvaus oli osuva: ” Ihmiset rakastavat pankkitukea yhtä paljon kuin hampaan
juurihoitoa”.
Tästä
saan ja kun se hyvin sopii Demokraateista puhuttaessa aasinsillan EKP:n
päätöksiin.
Aamutelkkarissa taas puolestaan politiikan sanataituri Liisa Jaakonsaari EKP:n päätöstä puolustaessaan tiivisti: Pankki ja Unioni: ”Molemmat
ovat sanoja, joista kansa ei tykkää”.
Kysymys
ei ole sanoista, vaan pitää tuntea muiden kansalaisten mukana. Ja se on Liisan
taito. Tämän taidon osaavat monet erityisesti populistit. Mutta heillä ei ole
rohkeutta kertoa totuutta, koska he tietävät, että kansa ei sitä halua kuulla.
Siinä on ero – se valtavan suuri ero. Toinen haluaa lyhytaikaista suosiota
nauttiakseen menestyksen hedelmistä itse, toinen taas ajattelee kanssaihmisten
parasta.
