Onneksi sentään maan johtavassa lehdessä on halua ja kykyä. Oivallus, että
yksityiset työpaikat merkitsevät elinvoimaa ei ole uusi, mutta HS:n artikkeli
oli tärkeä lisä tunkkaiseen kuntarakennekeskusteluun, jossa Vvm:n kamreerit
karttoineen ovat tarkoituksenmukaisesti vain metsästäneen kuntien omaisuutta.
Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (Vatt) laskelmien mukaan
Naantalissa on n. 8.300 työssä käyvää. Jos Naantalissa olisi suhteellisesti saman
verran julkisia työpaikkoja, kuin Turussa nousisi Naantalilaisten työpaikat n. 400 hengellä eli työpaikkojen
määrä kasvaisi 8.700.
Työvoimaviranomaiset laskevat, että meillä oli viime
vuonna 49 prosenttia väestöstä eli 9.200 työvoimaan kuuluvaa henkilöä, joista n.
600 oli työttömänä. Vattin laskelman, jota Hesari on käyttänyt ja työvoimaviranomaisten lukujen välinen ero on 400 henkeä. Sille voi olla luonnollinen selitys
esimerkiksi laskuvirheeni tai sitten joku muu selitys. Tällaista tilastoilla
pelaaminen on, se muistettakoon eli vain suuruusluokista kannatta
puhua.
Jos
toimittaisin Turun mallin mukaan ja valittaisimme kärsimäämme vääryyttä,
esittäisimme , että me menetämme verotuloja, kun meillä ei ole noita 400
julkisessa työssä käyvää Turun tapaan. Sormiharjoitus tuottaa 2,2 miljoonan euron verotappion, mikä
vastannee ainakin 0.5 veroprosenttia.
