Ehdokasasettelu on päättynyt. Naantalissa on tulossa oikeat
vaalit.
Kokoomus on hallitseva puolue. Kannatuslukemat ovat useampana vuotena
pyörineet 40 prosentin paikkeilla eikä mitkään sosioekonomiset tekijät ole
Kokoomuksen kannalta menneet huonommaksi. pääministeripuolue on gallupeissa
ollut ykkönen. Kokoomuskannattajien uskollisuus on myös korkealla tasolla.
Valtapuolue saa myös helpoimmin ehdokkaita ja täysi lista on parannus
edellisiin kertoihin verrattuna.
Mutta kyllä niitä muttiakin on:
Ensinnäkin valtakunnan tasolla kuntarakenneuudistus on selkeimmin: Kokoomuksen Henna Virkkusen hanke. Siitä tulee
itsenäisyyttä puolustavalle paikalliselle porukalle epäilyksenvarjo.
Suurempia uhkia aiheutuu paikallisista olosuhteista. Nykyisistä valtuutetuista ei mukaan lähde
edellisten vaalien ääniharava Taija Terä.
Vaikka lähdössä vähän ovet paukkuivat ja vaikka hänen perusasenne lienee
puolueelle uskollinen, voi sieltä läppäsiltaporukoista siirtymiä tapahtua.
Leo Laaksosen poisjäänti on vahinko
Kokoomuksella mutta ennen muuta Naantalille. Juhani Vaarasen puuttuminen tuntuu; Hän on ollut käsite ja niin
opettajan kuin muutoinkin luontevana kaikille sopivana urheilumiehenä jättää
aukon varsinkin kun toinen veteraaniopettajakollega Jukka Viljanenkaan ei enää listoilla ole. Timo
Jyväkorvellakin on ollut omat kaverit. Sympaattisen Viveka
Raitasen valtuustokausi oli raskas henkilökohtaisten menetysten johdosta.
Poisjäänti oli ymmärrettävä, vaikka valitettava. Ann-Marie Holming-Saari voi luopua ja ojentaa kapulan tyttärensä
tavoiteltavaksi. Karri Kattelus on
kuulunut Kokoomuksen nuoren polven toivoihin – Matin talliin – Hän jättääkin
osaamisen ja suhtautumistapansa vuoksi aukon.
Kuluneessa vitsissä kysytään:
Kumpi joustaa insinööri vai rautakanki. Poisjäävät edustivat tässä
katsantokannassa rautakankiosastoa.
Kokoomuksen ehdokkaat ovat koulutettua väkeä, mutta akateeminen
huipputaso puuttuu. Sitä korvaamassa ovat kauniit ja rohkeat, joista ei ole
puutetta. Yhteiskunnallisen osaamisen tasosta ei tietenkään ole tietoa eikä
paljon näyttöäkään ole, mutta ei se heitä haittaa
Sosialidemokraateilla on vähän luopujia. Vain Heikki Aalto luopui. Jatkohaluja voi pitää merkkinä ryhmän
hyvästä hengestä ja toimintakyvystä.
Ehdokas kirjossa vanhempi polvi on hyvin
edustettuna ja kokemusta ehdokkaiden keskuudesta löytyy selvästi muita
puolueita enemmän. Akateemiset huippuehdokkaat löytyvät demareiden riveistä,
kun taas perinteisiä työväenpuolueelle
sopivaa työtätekeviä on porukassa enemmän kuin muilla. Eikä nuoristakaan ole
puutetta. Nuorimmat ehdokkaat ovat SDP:n listoilla.
Ei liene vaikeaa löytää joukosta
sopivaa ehdokasta, jos yhteiskunnalliselle tietämykselle, kokemukselle ja asenteille
antaa arvoa. Tavallisen turvallista väkeä, yksilöitä, joita yhdistää yhteinen asia ja toisista
välttämien.
Viimeiset listalle johtokunnan hyväksymät ehdokkaat ovat työnjohtaja Jukka Järvinen ja projektipäällikkö, FM Marjatta Nieminen
Naantalissa ei ole mitään Kymenlaakson tapaisia suuria mullistuksia perusteolkisuudessa
tapahtunut, vaan päinvastoin voimalaitoksen tilanne näyttää lupaavalta. Perusduunarin ei Naantalissa tarvitse uutta auttajaa hakea.
Näinä kuntaliitosuhan aikana ei liene epäilystä Naantalin demareiden linjasta: Se
on selkeästi ja perustellusti tuotu tietoisuuteen. niin Naantalissa, Turussa,
Varsinais-Suomessa kuin Helsingissäkin. Sitä tullaan tarvitsemaan.
Sosialidemokraatit ovat myös pitäneet yhteiskunnallisen tiedottamisen kunniassa.
Yhteinen Naantali lehteä on jaettu säännöllisesti välein ja omat nettisivut
ovat päivän päällä kertoen paikallisista tapahtumista ja taustoista. Eurooppa
ja globaalit ulottuvuudet ovat jatkuvana aihepiirinä, vaikuttavathan ne meihin kaikkiin.
”Asettuuko Marjaana Koskinen ehdokkaaksi?” , on kysymys, johon
vaalityöryhmän ahkera puheenjohtaja Hannu Aalto on joutunut vastaamaan.” Ei ole
asettunut. suostumuslomake on lähetetty ja keskustelu aiheesta on. Mutta
suostumusta ei ole saatu eikä perusteluja ole kerrottu.”
Ihan pelkkänä arvailuna
tuon esille, että entisen vaaleissa loistavasti menestyneen kansanedustajan,
joka vielä on ilmoittanut miettivänsä asettumista uudelleen eduskuntavaaleissa
ehdokkaaksi, kannalta valinta ei ole yksinkertainen; Ehdokkuuteen Naantalissa
liittyy eduskuntavaalien kannalta riski. Ja toisaalta aktiivinen
osallistuminen saaresta käsin voisi aika ajoin olla vaivaloista. Joten nyt Naantalissa ei ole naispuolista
entistä kansanedustajaa ehdolla.
Keskusta menetti viime vaaleissa ääniä kalastaneen sitoutumattoman
Kuustosen Jussin perussuomalaisille.
Loikkari ilmoitti syyksi Keskustan petoksen Humaliston asiassa. Minkälaisilla välipuheilla
Keskusta on ollut valmis tekemään ehdokkaita ottaessaan viime kerralla, on mielenkiintoinen
kysymys. Ja myös sekin kiinnostaa, kuinka kauan tätä vasta nyt julkistettua hyppyä
on valmisteltu. Tiedossa on, että Kuustonen on ollut aktiivinen puhumaan
ehdokkaita Perussuomalaisten listoille jo kauan aikaa sitten. Toivottavasti
tilanne selkiinnyttää asetelmaa ja Keskusta jatkossa vähemmän luottaa vieraan
apuun. Puolueella on kunniakas maalaisliittolainen perinne vaalittavana ja
Naantalin olosuhteissa ei ole pahasta, vaikka maaseutuhenkisiäkin edustaja
valtuustossa olisi, sillä Saaristo-Naantalin kaupungissa maaseutuelinkeinoilla on sijansa.
Pienpuolue Kristilliset ovat Raitlaisen
Mikan ja kahden muun ehdokkaan kanssa Keskustan kainalossa. Sieltä
vaaliliiton ja äänten keskittämisen kautta voidaan valtuustoon nousta, mutta
mitään lisäarvoa ei vaaliliitto heistä tule samaan.
RKP Cristina Leppänen ei asetu ehdolle eikä
puolue osallistu Naantalin vaaleihin tällä kerralla.
Perussuomalaiset ovat Naantalissa liikkeellä kasvavalla
voimalla. Perussuomalaisten ehdokkaista on vaikea mitään yhteiskuvaa tehdä.
Joukko on taustoiltaan monisärmäinen. Porukasta löytyy eri puolueissa
toimineita ja sitten politiikassa kirjoittamattomia lehtiä. Ammattipoliitikko (kansanedustajan
avustaja) Wilhelm Junnilan johdolla
porukkaa vedetään. Junnila ei kaihda assosioitumista
oikeistolaisiin piireihin esiintymällä suuri S-kirjan perussuomalaisten
käsivarsinauhassa.
Näillä perusteilla tuntuu siltä, että kannatusta haetaan enemmänkin oikealta.
Listalla on yhteensä 25 ehdokasta, joka on merkittävä määrä ja tietää kyllä
uutta jakoa Naantalin valtuustossa.
Vasemmistoliito näyttää pinnistelevän eteenpäin vanhalta
koetellulta pohjalta. 15 ehdokasta Hannu
Raittolan johdolla tietää, ettei mitään uutta ole odotettavissa Nuoriakin
on, joten tuloksen vois arvat olevan nykyistä luokaa, vaikka varmaan monelle
äänestäjälle voisi syntyä ajatus ihan käytännön tuloksia arvioidessa että josko
yksi työväenpuolue Naantalissa riittäisi.
Vihreät edustavat Naantalissa sellaista maaseudun ja
kaupungin väliastetta. Jarkko Kanerva
on aktiivinen, mutta hänen vihreytensä on sellaista opeteltua ja kyllä siinä on vahvana porvarillinen pohjavire. Taiteilijaryhmä
edustaa omaa maailmaansa hyvin. Mutta kääntyykö taiteellinen osaaminen
yhteiskunnalliseksi toiminnaksi, on suuri kysymysmerkki. Sitten on sellaisia
nimen ja ammatin perusteella arvioituna suuremman kaupungin tyypillisiä
City-vihreitä. Eipä ryhmässä juurikaan taida yllätyksen mahdollisuutta kyteä tälläkään
kerralla.
Kokoomuksen ylisuuri ryhmä on ongelma eikä vähiten sille
itselleen. Siksi vois olla hyväksi, jos vastapainoa löytyisi tarpeeksi. Sosialidemokraatit
ovat olleet yhteistyöhakuisia ja haluavat linjallaan jatkaa. Mutta se vaatii
riittävää kannatusta. Naantalin pysähtyneisyys on vaihdettava rohkeampaan ja
oikeudenmukaiseen nousuun. Turvallisen menon varmin takuu on SDP:n
äänestäminen.
Liitteenä ovat Naantalilaiset ehdokkaat
