Pakkasvaalipäivä on muuttunut syksyn lämmöksi. Niinpä hyvin
lannoitetutun Kaurakarin kukat jaksavat vielä kukkia ja kiven pinnat ovat
kasvun värittämiä. Kun airon painat veteen, huomaat hämmentäväsi savista
vesivelliä. Syynä ovat viime aikojen runsaat sateet. Aikaisemmin sateiden
jälkeen veden sävy oli ruskeaa ja nyt se on savisen harmaata. Ravinteet
taisivat tulla ensin ja nyt eroosio syö jo maankamaraa.
Pelättävissä on, että vesianalyysit tulevat olemaan hälyttäviä ja kuivien kesien aiheuttamat
pienten valumien parantava vaikutus on pois pyyhitty..
Joudumme todennäköisesti sietämään, kuten ilmastomuutoksen asiantuntijat väittävät,
lisääntyviä sateita. Tästä seuraa maa-ainesten ja ravinteiden huuhtoutumista ja se taas aiheuttaa lisävesistökuormitusta.
Ja lisäkuormitusta ei todellakaan tarvittaisi, sillä veden tila on jo nyt sellainen, että lisääntynyt happea kuluttava
ainesosa voi aikaan saada varastoituneiden ravinteiden liukenemista.
Ongelmamme, jonka jo toivoimme hiipuvan, kääntyykin äkillisesti huonompaan suuntaan.
Tämän katastrofaaliseksi kääntyvän kehityksen estäminen vaatii entistä enemmän
ponnistuksia ja arvelen, että aikaa ei juuri ole odottaa, sillä olohuoneemme allas
ei nykymuotoisena houkuttele.
