”Maamme poliittisen historian syvällisesti tunteva Timo Soikkanen sanoo Suomi neidon joutuneen niin täysin miehelään EU:n taloudellisessa päätöksenteossa, että itsenäisyys alkaa olla mennyttä”, kirjoitetaan TS:n pääkirjoituksessa.
Hämmästyin Mikä tässä mättää?
Näin voi ajatella poliittisin perustein maailmaa katsova ja suuren tutkijauransa Urho Kekkosen parissa tehnyt historioitsija. Mutta vaikka onkin lajinsa huippu, niin jotain puutuu. Se puute on luulo, että talouden perusrakenteen alistaminen poliittiselle ylärakenteelle olis mahdollista. Näin on voinut olla voi olla kansallisromanttisen innostuksen vallitessa alistetussa maassa tai valtiollissosialistisen ylivallan ikeen alla., Mutta se ei ole pienen kansakunnan puhumattakaan tavallisen kansalaisen elämää määräävää..
Suomea rajoittaisi ilman mitään EU:ta markkinavoimat vielä rajummin, Meillä siitä on kokemusta 1990-luvun laman ajoilta. Riippuvuutemme maailman kaupasta ja rahoitusmarkkinoista ohjasi ylärakennetta eikä päinvastoin.Tämän näytelmän juonen luulisi olevan selvän, Valitettavasti tämä näkökulma vanhana uutena tekijänä ei ole tarttunut vanhemman polven historioitsijan tajuntaan.
Lue kirjoituksia palstan juttu Itsenäisyys on omista asioista huolehtimista tästä
Suomi on taistellen säilyttänyt itsenäisyyden. Suomi pitää puoliaan olemalla yhteistoiminnassa mukana ei eristäytymällä.
Itsenäisyyden symbolit pysyvät paikallaan, kunhan tunteen ohella annetaan järjelle sijaa. Ja se ei tarkoita pienintäkään väheksyntää kasakunnan puolustajien ja rakentajien ponnistuksia kohtaan.
Naantalissakin käydään muistomerkeillä laskemassa seppelitä. Laivaston muistomerkin juhlava tapahtuma sai tänä vuonna aivan erityisen lisän. Vähän ennen seppelten laskua suoritti merikotka pari komean ohilennon. Se oli kun muistutus Naantalin uudesta ulottuvuudesta, saaristosta ja sen erikoislaatuisuudesta ja vaativuudesta.