Ilkka Kantola pohdiskelee Itsenäisyyspäivän ääri ilmiöitä: Linnan juhlia ja köyhyyttä. Ilkka ei ole populisti ja siksi hän yrittää selittää asioita parhaimmin päin:
- Köyhyyteen ja osattomuuteen
on tultu hyvin erilaisia teitä. Jotkut ovat syntyneet köyhyyteen ja saaneet
osattomuuden perintönä edelliseltä sukupolvelta. Toisilla on takana jopa
ylemmän keskiluokan mukainen asema, mutta konkurssi, avioero, sairastuminen tai
työttömyys on romahduttanut heidän maailmansa ja he ovat pudonneet köyhyyteen.
Katsoin työministeri Lauri Ihalaista Linnan itsenäisyyspäivän vastaanotolla.
Näki, miten suurta kuormaa mies kantaa pohtiessaan, miten työttömäksi
joutuneille saataisiin työtä ja miten katoavien työpaikkojen tilalle saataisiin
uusia. Linnan juhliin oli tällä kertaa tiettävästi kutsuttu huomattava määrä
yrittäjiä ja elinkeinoelämän edustajia sekä käytännön työn tekijöitä. Täytyy
nyt toivoa, että tasavallan presidentin heitä kohtaan osoittama arvostus
antaisi lisää rohkeutta ja pontta sellaiseen toimeliaisuuteen ja pääomien
käyttöön, joka synnyttävät uutta työtä ja työmahdollisuuksia. Jos näin käy,
silloin Linnan juhlat ovat edesauttanet yhdeltä osalta suomalaisen köyhyyden
vähentämisessä ja sen kasvun torjumisessa.
Toinen tyylilaji tympeä sellainen oli saanut Antti Blåfieldin kirjoittamaan HS:iin oikeutettu kritiikkiä:
Oli tutulla tavalla jäykkää. HS.fi:n otsikko oli oikeassa: ”Suomalaisuus näkyi Linnan juhlissa.”
- Siksi olikin yllätys lukea, että paikalla oli porukkaa, jonka mielestä juhlissa oli ihan eri fiilis kuin ennen. Kolme vuosikymmentä demaripresidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla kärvistelleet kokoomuslaiset pääsivät viimein juhlatunnelmaan, kun isäntänä oli ”aateveli”, kuten kansanedustaja Ilkka Kanerva asian muotoili.
- ”Itsenäisyyspäivän juhlissa oli entistä kotoisampi olo”, Kanerva hehkutti juhlien jatkoilla Hesarille.
- ”Kyllähän tämä on astetta hilpeämpää tänä vuonna”, komppasi kokoomusnuorten puheenjohtaja Antti Häkkänen.
- Myös sosiaalisesta mediasta loisti kokoomuslaisten ilo ”oman presidentin” juhlista – ja siis jonkinlainen vapautuminen niistä kiusallisista vuosista, kun piti juhlia toisten presidentin johdolla.
- Onko aatteellinen tai puoluepoliittinen juopa Suomessa tosiaan niin syvä, että oikeistolla on hankalaa demaripresidentin juhlissa? 95 vuotta itsenäistymisen, 94 vuotta sisällissodan jälkeen?
- Silti toivoisi, että presidentinvaalien draama jäisi vaalikamppailuun. Nyt Sauli Niinistö on koko Suomen presidentti – myös vasemmiston
Kokoomusvaikuttaja siis viestittävät, että vastakkain asettelun aika ei ole ohi eikä Sauli Niinistö ole työväen presidentti. Arvelen, että Mäntyniemessä on yksi mielensä pahoittaja.
Erityisen pettynyt olen Ike Kanervan ajatelmattomasta lausunnosta; Siinnä oli niin paljon väärää.
