Maailman talousmahdit ovat erilaisia. Kommunistin hallintokulttuuri on kaukana amerikkalaisesta demokratiakäsityksestä. Kuten tiedämme molemmissa maissa ollaan varmoja oman systeemin paremmuudesta. Mutta samalla molemmissa maissa ollaan tyytymättömiä hallinnon heikkouksiin. Usein toinen haluaa opastaa toista omalle tielleen: USA vaattii Kiinalta demokratiaa ja Kiina USA:lta järkeviä päätöksiä.
Aiheesta on kirjoitettu mielenkiintoisesti; ainakin kirjaa koskevan artikkelin perusteella voi arvioida, että kyseessä on poikkeuksellinen näkökulma.
- Kirjan kirjoittaja Nicolas Berggrun haluaisi Kiinan tulevan joustavammaksi, kun
taas läntisen demokratian pitäisi omaksua teknokraattisempi
hallintomalli yhdistettynä johonkin parempaan paikalliseen demokratiaan.
Tällainen johtopäätös on kirjattu artikkelin kirjoittaneen Gillian Tettin tekstiin. Kirjaa on referoitu kirjoituksia palstalla. Lue kirjoitus: Kiinalainen oppitunti tästä
Tyynen meren rantavaltioiden asiat ovat kaukaisia. Mutta monta yhtymäkohtaa ihan tavalliseen suomalaiseen hallintokulttuuriin löytyy. Usein omia järjestelmiä arvosteltaessa viitattu Amerikkaan ja me tunnistamme meidänkin demokratian toiminnassamme lyhytnäköisyyttä. Tässä tapauksessa -ikävä kyllä- kansan pelko on herran alku. Eli päättäjät mieluusti kuuntelevat korva tarkkana mitä huomenna kansalaiset haluavat ja liian usein pidemmän ajan seurauksista ei välitetä. Vaalijärjestelmä on USA:ssa hyvin yksilökeskeinen, kun taas niin kutsuttu kommunistinen puoluedemokratia on laatua etsivä, mutta kovin jäykkää.
Tätä taustaa vastaan on mielenkiintoista miettiä ja arvioida meilläkin muodissa olevia vaatimuksia siirtyä kunnallishallinnossa pormestarimalliin. Se veisi meitä lähemmäksi jenkkidemokratia. Sen sijaan nykyinen toimintamalli, jossa puoluejärjestöilläkin on sanan valtaa voi sittenkin toimia paremmin arvioitaessa henkilöiden sopivuutta tehtäviin. Siinä painoa annetaan tehdylle työlle ja osoitetulle kiinnostuksella asioihin.
Toinen näkökulma, joka tulee mieleen: On vältettävä äärimmäisyyksiä ja yksinkertaistuksia. Eli laajapohjainen valmistelu ja konsensukseen pyrkimine ovat sittenkin viisasta politiikkaa. Siitä pois päin meneminen ei ainakaan tämän pienen selvityksen mukaan ole tavoittelemisen arvoista..