Tavallisesti
asioista hyvin perillä olevat tahot eli Suomessa Hesarin toimittajat antavat
niin kutsuttuja heikkoja signaaleja joko koemielessä tai tositarkoituksella. Lainaan tässä Jarmo Aaltosen juttua:
STX-päätös
vei hallitukselta ay-tuen
- Vielä marraskuussa
talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa vasemmistopuolueiden
edustajat olivat heti valmiita myöntämään lainan. Tuolloin ay-puolelle
jäi käsitys, että tarvittaessa vasemmiston edustajat vaikka äänestyttävät
lainapäätöksestä, mutta joulun alla tuli kylmä suihku niskaan: valiokunta
kaatoi valtion lainan yksimielisesti. - Näinä aikoina ammattiliitot miettivät, miten
jakavat tukensa omien poliittisten ryhmiensä kesken. Liitot eivät
tue puolueita suoraan, vaan poliittiset ryhmät voivat käyttää pottinsa
halunsa mukaan. - Ainakin
isot demarivetoiset ammattiliitot Metalliliitto, Pro ja Paperiliitto
ovat panneet nyt jaon jäihin. Viesti on selvä: luottamus hallitukseen
ja etenkin sen ”omiin” on mennyt. - Kun perussuomalaisten
Timo Soini kiikuttaa kevättalven välikysymyksellään valtion 50
miljoonan euron lainan Kreikan miljardien eurojen Kankkulan kaivon
kannelle, selitykseksi ei riitä, että tällainen vertailu on populismia. - Osviittaa antoi Ylen viime sunnuntain gallup, jossa perussuomalaiset
nousivat jo niukasti ohi demareiden. -
Seuraava mielipidekysely voi olla Sdp:n Jutta Urpilaiselle murhaava – ja sataa suoraan Antti Lindtmanin laariin.
Visio tekisi Suomelle terää
Tulevaisuustutkija Risto Linturin vallankumouksellisia
ajatuksia: autokuskit pitää korvata roboteilla ja Suomen on palattava
henkisesti 1990-luvulle.
- Hesarin
haastattelema Risto Linturi kertaa ensi, kuinka pankkitoimihenkilöiden määrä
puolitettiin 1990-luvulla ja edelleen hän muistelee, kuinka meitä teknologian
edelläkävijänä silloin ihasteltiin. Nyt hän tietää, että Googlen autot ovat
ajaneet onnistuneesti robottiohjauksessa. Ja näin olisi AKT mennyttä. Hänen
visoihinsa kuuluu myös, että kunnat ovat tarpeettomia. Homma voitaisiin hoitaa
esimerkiksi vanhusten hoidossa muutaman ammattitaitoisen osuuskunnan keskinäisellä
kilpailulla. Ydinajatus on, että kaikki voitaisiin tehdä tehokkaammin ja
kaikkien pitäisi tehdä mielekästä tuottava työtä, ettemme joudu marginaaliin.
Referaatti
on yksinkertaistettu ja totta kai siinä on paljon heikkouskohtia, jotka
johtuvat asian kaikkien; niin visionäärin, kuin haastattelijan ja ennen muuta
lukijan pitsapuolisesta aiheeseen perehtyneisyydestä. Mutta ei pidä kaikkea heti
tyrmätäkään. Samassa lehdessä puhuttiin omahoidosta, jota voitaisiin
kehittää ja tehostaa muillakin alueilla kuin diabeteksen ja astman hoidossa. Netin kautta tulisivat ohjeet
ja potilas itse toimisi kotona. Tulokset joissakin Marevan- kokeiluissa ovat
olleet rohkaisevia.
Omakohtainen
kokemus soveltaa uusia menetelmiä esimerkiksi päätöksenteossa ovat kyllä
rohkaisevia.Kaikkeen tottuu ja aika paljon uutta oppivat vanhatkin koirat. Kunhan
päästään pelko- ja ennakkoluulokynnysten yli. Siinä onkin ehkä kehityksen
kannalta vaikein vaihe. Ja se tahtoo viedä paljon enemmän aikaa kuin tekninen
suoritus edellyttäisi. Melko usein on myös niin, että yksikin kanto, joka sattuu
olemaan oikeassa paikassa,
on liikaa. Pienenä esimerkkinä kerron, että vasta nyt, kun maakuntahallituksen
puheenjohtaja vaihtui, ollaan siellä siirtymässä paperittomaan kokouskäytäntöön.
Muutoskitka on kovaa ja luulenpa, että pankkialan hurjat tehostamistulokset olivat
mahdollisia alan suurten vaikeuksien vuoksi. ja nyt se pääkysymys kuuluu,
että vision pitää olla riittävän yksinkertainen ja sen hyväksytyiksi saamisen
pitää tapahtua äärimmäisellä taidolla. Ja se on vasta välttämätön alku, sillä sen jälkeen vasta ongelmat alkavat, kun
yritetään löytää ne keppi- ja porkkanayhdistelmät, jotka toimivat ja jotka hyväksytään..
Tästä taas
loistavana ajankohtainen esimerkkinä on kuntarakenneuudistus. Hallitus puhuu
miljardien vuotuisista säästöistä ja sanoo sen olevan yksinkertaista. kun otetaan
käyttöön parhaat menetelmät ja tehdään uudet suuret kunnat ja kaksiportainen sote-järjestelmä.
Kukaan ei
usko.
Päättäjät eivät tiedä, mitä päättävät ja mistä syystä ja ne joiden pitäisi
homma käytännössä hoitaa ovat vastahakoisia, joka puolestaan johtuu sekä
epäuskosta että haluttomuudesta.Mutta suurin kaikista on oikean tiedon puute.
Kaikki,
mihin mukana olijat eivät usko, on tuomittu epäonnistumaan tässä meidän
suhteellisen avoimessa ja demokraattisessa järjestelmässämme. Kansalaisten uskovaisuus
on muuttanut luonnettaan: Auktoriteetteihin eikä abstraktioihin ei uskota.; munkkilatinat
ovat mennyttä. Muutoksien aikaansaamisen onnistumiseksi on tehtävä paljon
enemmän töitä. ja on paha erehdys luulla, että mielialoja käännetään retoriikalla, mielikuvatemppuilulla.
Tyhjät sisällöttömät puheet eivät auta, vaan on oltava näyttöä:
On osoitettava
toimintojen järkeistämisen järki. Sitten se toimii, jos sittenkään.