Eilisessä a Talkissa oli keskustelu EU-kansanäänestyksestä.
Aihe on noussut esiin David Cameronin
puheen jälkeen.
En ole juurikaan ymmärtänyt sitä ymmärtämystä, mitä esimerkiksi Jutta Urpilainen ja Susanna Huovinen ovat osoittaneet sanomalla, että Cameronin puheessa oli
paljon oikeita asioita. Voi niin ollakin, mutta kun operaation juoni
yksinkertaisuudessaan oli sisäpoliittinen taktikointi seuraavia vaaleja ajatellen, niin sellaista temppuilua
kohtaan ei tarvitse osoittaa mitään ymmärtämystä, yksinkertaisesti . Keep it
simply,
Euroopan Unionin kehittämisen veturina ei voi toimia asiaan
lähtökohtaisesti vihamieleisesti
toimivat. Rusinat pullasta – ajattelua ei tietenkään hyväksytä, mutta
sekin on sinänsä jotenkin hyväksyttävämpää, kuin asian alistaminen sisäpolitiikan
välineeksi. Juuri tätä samaa yritetään Suomessa niin perussuomalaisten kuin
Paavo Väyrysenkin operaatioissa. Ja
erityisen ällöttävää tämä on silloin, kun toiset kamppailevat vaikeissa
olosuhteissa ja hankalien ratkaisujen parissa, niin toiset ilkkuvat. Vähän
sama kuin meripelastajille toivotettaisiin kaikkea pahaa.
Rauha, Raha ja Rakkaus oli illan keskustelun tietoisimman puhujan
Sirpa Pietikäisen EU:n etujen puolustuksen
pelkistys. Olipa vastenmielistä taas kuulla kristillistä hurskastelua Sari Essauyhin suusta. Saman Euroopan Kansapuolueen
edustajat puhuvat ristiin.
Philip Stephens kertoo FT:n jutussa että mustamaalaajat ovat
haudanneet Euron ennen aikojaan. Arvio on, että ei tule selvää liittovaltiota,
vaan jatko on siellä hallitusten välisen ja liittovaltion välimaastossa. Eli
siis paluuta pelkkään vapaakauppa-alueeseen ei tule. Käsittämätöntä on se, että
EU:n tiukat vaatimukset talouden velkaantumisen estämiseksi ovat vastemielisempää
kuin markkinoiden samat vaatimukset. Siitähän oli kyse Suomessa 1990-luvun
lamassa ja siitä on ollut kysymys myös Euroopan vaikeuksissa olevien valtioiden
rahoituksessa. Näihin tilanteisiin ei tulla, jos yhteisiä sääntöjä noudatetaan.
Se, mihin rahat jaetaan, ja miten varat kerätään, ei EU:lla ole sananvaltaa. Se eduskunnan
käsissä vähintään yhtä paljon EU:ssa ollessa, kuin ulkopuolella. Markkinat ovat suurin vaikuttaja Suomen
itsenäisen päätöksentekoon joka tapauksessa. Reilusta pelistä ei tässä politiikan vääristelyssä näytä olevan pienintäkään tietoa. Sosialidemokraateilla on itsetutkistelun paikka.