Arla – Naantalin Hovi on nyt porona ja jälkisammutustyöt jatkuvat. uutisten mukaan paloa johtanut päällikkö on tyytyväinen, kun leviäminen saatiin torjuttua ja lähellä neljän metrin päässä olleet talot pystyttiin suojaamaan eikä evakuoimista tarvittu.
Tarhassa näyttivät lapset olevan ja palon jälkiä ihmettelemässä oli jo aamusta alkaen uteliaita.
Kirjoittelen tätä Kaivokadun toisella puolella eri korttelissa, mutta savun tuoksuisessa ympäristössä. Täällä ei olut ilmastoinnin sulkijoita illalla. Eli jos vielä silmät ummistaisi, niin nenä muistuttaa eilisestä yllättävän kovasta tulipalosta, jonka paras puoli oli siinä, että rakennusta ei juurikaan kukaan vielä ole ehtinyt kulttuurihistorialliseksi luokitella enkä juuri kenenkään sitä kaipaavan muutoinkaan. Muistoja taloon liitty , mutta niitähän ei palo hävitä.
Tapaus on kiinnostava. Ihan erillisenä tulipalona. Mutta tapaus on varmaankin myös hyvä lähtökohta arvioida vanahan kaupungin palosuojelua yleisemmin. Kun Paloasema on siirtymässä Luolalaan ja siirron yhteydessä on ollut pelkoja sen vaikutuksesta Vanhan kaupungin palosuojeluun. Nyt ihan käytännön casena voidaan arvioida ensi-iskun merkitystä ja olisiko tilanne tullut vieläkin pahemmaksi, jos lähipistettä ei olisi vai onko niin, että ensi-iskun pitää olla rajumpi toimiakseen Ulkopuolinen – ei siis pelastusalaa tunteva – tavallinen asukas voi esittää monenlaisia muitakin kysymyksiä ja varmaan olisi eduksi, jos niihin yritetään vastata asioita tuntevien taholta mahdollisimman nopeasti.
Tällaiset tapahtumat synnyttävät äkkiä niitä kuuluisia urbaaneja legendoja, jotka voivat aiheuttaa tarpeetonta epävarmuutta jopa pelkoa asukkaiden keskuudessa. Niin, että tuumasta toimeen!.
