Välimäen välimalli

Kari Välimäki kirjoitti kirjan, jota en ole
lukenut. Hänen haastattelut kertovat, että hän ei usko kokemukseen perustuen
nykyhomman onnistuvan. Hänen mielestään valmisteluaikaa on ollut liian vähän ja
että uudistus on politisoitunut. Hänen mielestään olisi hyvä käyttää komiteoita
valmistelemaan, jotta riittävä asiantuntemus varmistettaisiin ennen poliittista
päätöksentekoa.

Kari Välimäen ehdotus, että 20 kuntaa riittäisi,  on raflaava. Meillä on n. 20 sairaanhoitopiiriä,
hän perustelee ja toteaa, että kun sosiaali- ja terveystoimet halutaan yhdistää
ja kun  toimintoja halutaan integroida verikaalisesti (alhaalta ylös),
niin tähän sitten tultaisiin.
Malli on
lähellä Keskustan maakuntamallia, joka kerran Paras-hankkeen yhteydessä hylättiin. Keskusta haluaisi
maakuntavaalit ja muutoin Välimäen ehdotus edellyttäisi lähidemokratia. Siis
uusia rakenteita tavalla tai toisella.
 
Miksei sitten voisi ajatella, että
jatkettaisiin nykyiseltä pohjalta kehittämällä näitä ja säilyttämällä toimivat
ja käytännössä hyviksi osoittautuneet lähellä asukkaita olevat mallit, jotka
yhdistävät sosiaali- ja terveyden muihin kuntien toimintoihin vapaa-ajasta tekniseen
sektoriin.  

En­nen aloit­ta­mis­taan
uu­des­sa teh­tä­väs­sä Vä­li­mä­ki kir­joit­ti lop­pu­ke­sän ai­ka­na sa­dan
si­vun sel­vä­sa­nai­sen oh­jel­man, mi­hin suun­taan suo­ma­lais­ta so­siaa­li­tur­va­jär­jes­tel­mää
pi­täi­si ke­hit­tää. Vies­ti on yk­sin­ker­tai­nen: uu­dis­tuk­sis­sa voi­daan
ede­tä as­kel ker­ral­laan, kun­han suun­ta on sel­vä ja ta­voi­te riit­tä­vän
kun­nian­hi­moi­nen. Or­ga­ni­saa­tiot ovat vain kei­no­ja, oli Hesarin pääkirjoituksen kommentti,
jotka kannattaa miettiä. Hallituksen ehdotuksessa tuntuu, että organisaatiolaatikot ovat asian ydin ja asukkaiden palvelut ovat sitten jotenkin itsestään järjestyviä toissijaisia.