”Mahdollista tietenkin on,
että tämä jää tähän”,
väläyttää TS:n haastattelussa 8.3.2013 ylijohtaja
Päivi Laajala, joka on kuntarakennepuuhastelun
virkamiesjohtaja. Ensimmäinen pilkahdus realismia.
Päivi Laajala joukkoineen kävi meitä kuulemassa ja nyt he yrittävät tehdä
esitystä Henna Virkkuselle, joka
puolestaan esittää hallitusriihelle ehdotuksensa.
Meille kuntien edustajille on jäänyt
prosessista sellainen mielikuva, että
kuntien edustajien puheet ohitetaan ja kuntien lausunnot ovat pelkkää paperia. Ilmeistä
on, että tavoite on asetettu. Kun muiden esittämät tosiasiat ovat ministeriön tavoitteen
vastaisia, sen pahempi tosiasioille.
Lainaan tähän ylen sivuilla
uutisoitua professori Pertti Ahosen esitystä:
- – PARAS-hankkeen tavoitteeksi ei ollut
kirjattu kuntaliitoksia, mutta niitä kuitenkin tapahtui runsaasti, sanoo
Ahonen.
Nyt meneillään oleva, vielä suurelta osin toteutumaton liitosprosessi perustuu
uudenlaiseen retoriikkaan.
– Tämä kolmas malli on tehokkuudella legitimoitu malli. Ei ole kuitenkaan
mitenkään selvää, missä määrin tehokkuutta ollaan tässä saavuttamassa.
Tehokkuuden nimissä maailmassa toki monia asioita tehdään, Ahonen arvioi. - Mikä on
ihanteellinen kuntakoko? - Valtiovarainministeriön
perusselvitysraportissa vuodelta 2012 minimikuntakooksi on määritelty 20 000
asukasta. Manner-Suomessa keskikuntakooksi muodostuisi peräti 77 000 henkeä.
Ahosen mukaan näille luvuille ei ole olemassa ainakaan tieteellisesti
hahmoteltuja perusteita.
– Ei ole olemassa mitään empiiristä tai teoreettista tapaa määritellä, mikä
olisi ihanteellinen, oikea kuntakoko. Esimerkiksi Euroopassa on hyvin erilaisia
keskikuntakokoja siten, että ei ole selvää, mistä tämä mahtaa johtua. - Ahosen mukaan ei voida myöskään
yksiselitteisesti sanoa, että jokin tietty kuntakoko tekisi toiminnasta
tehokasta.
– Selvittämättä jää, saisiko tehokkuuteen tähtääminen aikaan tosiasiallista
tehokkuutta; sen sijaan raportissa näyttäisi korostuvan suuren minimikuntakoon
ja sen seurauksena huomattavan suuren Manner-Suomen keskikuntakoon preferointi
sellaisenaan, Ahonen toteaa Politiikan tutkimuksen päivien esitelmässään. - – Tanskassa, jossa on pienempi pinta-ala
mutta samanlainen väestöpohja, vähennettiin kuntia noin sataan. Lopputuloksena
menot karkasivat rajusti ja valtio joutui turvautumaan valtio-osuuksien
leikkaamiseen.