Luottamuspulasta on kysymys.
Luottamusta ei ole
päättäjien ja äänestäjien välillä pohjoisissa euromaissa. Suomessa on selvää
epäluottamusta ja paljon puhutaan kauhatarinoita etelän korruptoituneesta ja laiskasta meininkistä. Saksan tilanne on pahempi
syksyn vaaleista johtuen ja asenteet kovenevat.
Eikä tässä ilmastossa paljon jää tilaa rauhallisella harkinnalla, mitä kaikkea
voi seurata talletusten leikkaamisesta. Päin vastoin: Äänestäjien mukaan saamiseksi
tarvittiin jotain kenkkumaista kuritusta konnille. Talletusten leikkaamisesta
voi vähän maksaakin, on kansaan menevä idea.
Toisaalta luottamusta ei ole etelän ja pohjoisen välillä
ihan aiheesta. Aivan erityisesti Kypros on tapaus sinänsä. Se tuli jäseneksi
vuonna 2004 vastoin useimpien euromaiden tahtoa. Kreikka kiristi vetolla: Se
ukasi estää itälaajenemisen ja blokata
mm:ssa Puola Tšekin jäsenyyden. Kypros
tuli kiristyksen seurauksena, vaikka saari oli jaettu eikä rauhansopimusta
hyväksytty.
Ja sitten on vielä tämä rahanpesu,
joka ärsyttää ja vielä aivan erityisesti venäläinen rahanpesu saa sapen kiehumaan.
Vakavin kysymys euron säilymiselle on tämä etelän ja
pohjoisen välinen epäluottamuskuilu. Siihen on löydettävä joku keino , sellainen lääke, joka pitää euroon ja EU:n
kasassa.
Gideon Rachman,
jonka ajatuksia yllä vapaasti siteeraan, arveli, että pohjoiseurooppalaiset Kyprokseen pankkiin mennessä sanovat ”basta” .
Taitaa olla olla sisällöltään vähän sama kuin 1948 demarien vaalimainos ; Jo
riittää tai miksei sitten voisi ajatella suomenruotsalaisittain, ”löylyä”.
