Hallitus
kipuilee, eikä syyttä. Tätä palstaa lukeneet eivät ole varmaankaan
yllättyneitä, että osinkoverotusuudistus sai tunteita liikkeelle. Hesarissa
uutisoitiin:
- Riita repii hallitusta. Kokoomus neuvoi Arhinmäkeä
pitämään suunsa kiinni, Urpilainen nimitti riitaa ”herrojen debatoinniksi”.
Työväenliikkeen rivit seurasivat esitystä tyrmistyneinä.
Aamutelkkarissa
Jyrki Katainen yrittää rauhoitella, mutta pitää sovitusta kiinni.
Kummasta mahtaa olla kysymys: Huonosta valmistelusta vai ymmärryksen
puutteesta.
en usko, että tahallaan tällaisia päätöksiä vasemmistolaiset tekisivät, joten pakko
on todeta, että rahkeet eivät ole riittäneet. Politiikassa ei riitä vahva tahto
ja lämmin sydän. Aina välillä tarvitaan myös yläpäätä.
Kysymyksessä on periaatteellinen ja myös taloudellinen linjakysymys ja tähän ei
liity työllisyysaspektia, väittävät sanaselittäjät , mitä tahansa; yksinkertaisesti rikkaita suositaan.
Kun
tähän lisätään sote-sotkut ja kun nyt seuraa kuntarakenne ideoita Uudeltamaalta,
alan olla aika kypsä ymmärtämään tätä hallitusta. Henna Virkkunen on valmis kehumaan esitystä, joka on vastaan
hallituksen työssäkäyntialueajatusta. Tämä osoittaa, että mistään
asiasisällöstä ei ole olutkaan kysymys. Kunhan kohelletaan ja sotketaan.
Henkilökohtaisesti tunnen vielä eritystuskaa siitä, että Suomen linja on
itsekkään epäsolidaarinen EU-kysymyksissä. Jyrki
Kataisen
mitäänsanomaton keskilinjanpuhe oli selvää antautumista perussuomalaisille ja
keskustalla. Siinä paistoi selvästi ajatus tulevasta porvariyhteistyöstä.
Kun
gallupitkaan eivät lupaa mitään hyvää olisi ehkä aihetta ruveta miettimään
politiikkaa pidemmällä tähtäimellä.
Päätöksentekokyky ei riitä linjaksi. Sisällölläkin on väliä.
