Verokilpailu ja
verotuksen vuotokohdat ovat esillä. Jutta Urpilainen on nostanut veroparatiisikysymyksen
pinnalle ja Suomi on aktiivinen. Hyvä, sanomme.
Asia ei ole yksinkertainen ja niinpä Jutan
vaatimukset, että eläkeyhtiöiden pitäisi olla eettisiä sijoituksissaan, on
saanut kylmän vastaanoton. Veroparatiisien käyttöä perustellaan eläkeläisten
olevien ja erityisesti tulevien etuna
eli sijoittamalla rahastoihin, jotka toimivat paratiisien kautta saavutetaan
parempia tuottoja ja vähempiä verokuluja. Ja kun toisetkin niin tekevät.
”Veroparatiiseja” on myös Euroopassa:Euroryhmän johtajien entisen ja nykyisen maat Luxemburg ja Hollanti ovat tällaisia.Ja tietenkin euroskeptikkojen kotimaa Britannian saaret
saavat oleellisesti enemmän suoria ulkomaisia investointeja kuin muut EU maat.
Onhan Suomikin muutamille melkoinen onnenmaa.
Asiaa
on selvitetty OECD:n toimeksiannosta ja
luvut puhuvat puolestaan. Tämä kaikki kiinnostaa meitä ja nostattaa tunteita. Näin ei voi olla ja kuinka yritykset kehtaavat. Ja sitten saamme kuulla sen mitä emme halua:
OECD:n
pääsihteeri Angel Gurría, muistuttaa syistä ja ehdottaa hallituksia tekemään uudistuksia,
sanomalla ”Emme voi syyttää liiketoimintaa, joka käyttää sääntöjä,jotka päättäjät itse ovat
ottaneet käyttöön”
( Angel Gurría, secretary-general of the OECD, has
called on governments to make reforms, saying “we cannot blame business for using the rules that policy makers themselves have
put in place”.)
Me esimerkiksi olemme ihan viimeksi menneet
mukaan tähän kilpailuun alentamalla yhteisöveroa.- Voidaan sanoa pakon edestä. Mutta mitään
muutosta ei saada aikaan ellei yhteisesti asioista sovita. Se taas on sitä Brysselin
määräämistä, jota emme voi sietää. Politiikka on vaikeaa; tällä hetkellä se on
lähes mahdottoman taitamista. Julkisuudessa voidaan pitää
meteliä. Sille jopa taputetaan tai vähintään nyökkäillään, mutta toiminnasta ei pinnoja heru: Islannin vaalit olivat taas muistutus
äänestäjien toimintamalleista. Sosialidemokraatit pelastivat maan ja siitä
hyvästä menettivät vaalit niille porvarillisille voimille, jotka ongelmat aikoinaan
olivat synnyttäneet. Italiassakin Berlusconin porukka on mukana, vaikka sen politiikka
oli lähellä suista koko maa perikatoon.
Epätasainen kamppailu julkisen talouden
puolesta on suurissa vaikeuksissa. 99/1 kamppailu epätasaista erityisesti
siksi, että 99 prosentin tavallisella eenemmistöllä on jalat, joilla äänestää. Jaloilla ei
monta metriä sekunnissa liikuta. Sen sijaan rikkailmman 1 prosentin omistamat pääomat liikkuvat
sekunnin osissa. Ja mikä pahinta näillä rahojen liikkeillä on suuri vaikutus 99
arkielämälle. Ja siksi epätasapaino säilyy.
Hyvää kuitenkin on, että yritystä asiantilan korjaamiseksi on. Pessimismistä huolimatta kamppailu
on sellaista jota kannatta käydä, vaikkei välittömiä näyttäviä voittoja
saavutetakaan. Päämäärällä on arvonsa ja varmaan vaikutuksensakin.
Mielenkiintoista on tehdä tutustumistelki
maailman verotuksen prosentteihin ja kertymiin FT:n sivujen interaktiivisien grafiikan
välityksellä alla olevan linkin kautta: http://www.ft.com/intl/cms/s/0/c8cc5dea-9189-11e2-b4c9-00144feabdc0.html#axzz2Rp8ab9sP
