Angela Merkelistä kirjoitetaan joka
puolella. Tässä joitakin mieleen jääneitä luonnehdintoja: Hänen poliittisia
taitojaan kehutaan ja hänen tekojaan arvostellaan, ne ovat tulleet myöhään eikä
niihin liity visioita. Merkel tietää, ettei saksalaisia johdeta edestä. Merkel
tähtää kolmannelle ja viimeiselle kaudelle, hän ei halua Helmuth Kohlin
kohtaloa.,
Hän tiukka: Solidaarisuutta voivat odottaa ne maat, jotka pystyvät vakauteen.
Euro on saksalaisille tärkeä ja se yritetään säilyttää. EU on jonkinlainen
hybridi: On yhteisiä sääntöjä, mutta toisaalta paljon kansallista
päätöksentekoa. Mitään federaatiota ei tule
On toiveunia usko, että tapahtuisi suuria muutoksia. Merkel johtaa oman
aikataulunsa ja tyylinsä mukaisesti.
Kerran hän on poikennut ”linjastaan”. Se tapahtui kauhun hetkenä
vuoden 2012 Unikeon aattona. Hän antoi tukensa Mario Draghin lausunnolle – tehdä
kaikki, mitä tarvitaan – rahapolitiikalle vastoin Bundesbankia. Sillä ehkä
pelastettiin euro tai ainakin kriisin suunta muutettiin.
Monet toivovat SPD:lle menestystä siksi, että se voisi tuoda jotain parannusta,
(saksalaiset demarit ovat suomalaisia sisariaan solidaarisempia etelää
kohtaan). Ei niin, että SPD voisi maata johtaa, vaan siksi, että Merkelin olisi
pakko ottaa se huomioon joka koalitiona tai muutoin.
Gallup luvut ovat niin selvät, että näin se on nähtävä. Eikö ollutkin selvää.
Kasvisyöjä lihansyöjien maailmassa. Euron pelastaja tai rampa ankka. ”Tärkeintä on tiiviit ikkunat. Tällaista analyysiä.TS:n kirjoituksessaan 17.9.2013 Raimo Väyrynen näkee eikä väärin, että nationalismi on vahvoilla Euroopassa . Suomessakin nostavat päätään samat henget: Ei vain Kokoomuksen nuorissa ja perussuomalaisissa, vaan myös vasemmistossa, demareissakin.
Varuillaan on oltava ja toivottava, että kaikkea tehtäisiin maltilla eli sopivasti lihaa ja vihannesta vapaasti valiten ja vähän ikkunoita auki eri suuntiin messiasta odottamatta.
