- Euroopan suurimman talouden Saksan luottamusta kasvoi 7,6 pistettä
syyskuussa 49,6 ylittäen analyytikoiden
ennusteet 4 pisteellä. - Zew talouden ilmapiiri indikaattori
on korkeimmalla tasollaan siiten huhtikuussa 2010 ja antaa vauhtia
liittokansleri Angela Merkelille sunnuntain vaaleihin. FT 17.9.2013
Älä välitä tuomionpäivän saarnaajista: Eurooppa on vahvistumassa, otsikolla kirjoittaa valtionvarainministeri Wolfgang Schäuble FT:ssä 17.9.2013
Hän vastaa Saksan menestyksen epäilijöille
ja kehuu nykyhallituksen saavutuksia. Kiitoksia saavat työmarkkinaosapuolet jo
vuonna 2003 alkaneesta sopeuttamisen, jolla työvoimasta on tullut joustava ja
kilpailukykyä on voitu parantaa.
Tuotekehitys – ja tutkimus ovat
nousseet vain Tanskassa ja ja Ruotsissa Saksaa
korkeammalla. Resepti ei ole
pelkästään eurooppalaisen konsensuksen tulosta Saksassa vaan monien
parlamenttien tukemana samalla keinolla on saavutettu tuloksia Britanniassa
1980- luvulla ja Ruotsissa ja Suomessa 1990-luvun alussa. Viime aikoina Aasiassa
ja muissakin kehittyvissä maissa on
toimittu sanoin
- Joten mitä johtopäätöksiä voimme tehdä 2000-luvulla Saksan ja nyt tuoreemmasta euroalueen sopeuttamista Näen niitä olevan kaksi:.
- Ensimmäinen, on, että rakenneuudistukset ottavat aikansa. . Niiden tekijöiltä
vaaditaan kärsivällisyyttä ja taitoa sivuuttaa seireenien kutsut pikaparannuksiin sekä eritysintressien
protestit.. Parannuksien merkit eivät
ole syy perääntyä – vaan ne ovat syy jatkaa sitkeästi.
- Toinen, mutta ei vähemmän tärkeä syy on,
että huonoina aikoina meidän pitäisi taistella vastaa ihmisten taipumusta ekstrapoloida, jatkaa nykyisyys trendinä tulevaisuuteen. Järjestelmien mukautuu,
ja laskusuuntaus kääntyy. Toisin sanoen rikkoutunut voidaan korjata. Tämän
päivän Eurooppa on todiste tästä.
Näin ennen vaaleja kaikki on tietenkin sallittua. Mutta taas kerran voi sanoa, että huolimatta harjoitetusta Saksan politiikasta olemme nousemassa suosta, johon saksan yltiöpäinen ja muista piittaamaton politiikka on johtanut.EKP:n rohkeus pelasti katastrofilta. Suomi on ollut Saksan uskollinen taistelutoveri tässä tiukkuuskamppailussa, vaikka erillissodaksi Suomen vakuusvaatimukset voidaankin luokitella.
Pelkään, että Suomen nyt valitsema rakennepolitiikka on Saksan reseptin mukaista. Sen perään on täällä huudettu ja nyt taidamme sitä saada päätelle siitä, että kyllä kunnian kukko on moniäänisestä laulanut.
Jutta Urpilainen oli aamutelkkarissa itsevarmana. Monelta taholta on kiitosta tullut. ” Viis 15 prosentista, kunhan isänmaa pelastetaan”, oli kova tarina.
Mutta pelastetaanko isänmaa?
Hyvää tässä kokonaisuudessa on paluu yhtyeisymmärryksen politiikkaan.Jos se jatkuu, voi mahdollisuuksia olla ehdolla , että niskan päällä oleva pääoma tulee taakan kantoon.
Sen sijaan on vaikea uskoa, että parin miljardin kuntatalouden leikkaukset olisivat hyvinvointivaltion säästämistä. Kirjastoa eikä terveyspalveluja ei leikata , niitä tehostetaan paremmiksi leikkauksista huolimatta, on vain puhetta. Todellisuudessa ulkoistaminen on mahdollista ja sen avulla saadaan näennäissäästöjä. Ja tietenkin voidaan vapaaehtoisia kuntapalveluja kuten kulttuurin ja vapaa-aikatoimen toimintoja leikata. Mutta ei sieltä ole tarpeeksi saatavissa. Ja mitä siitä seuraa alueelliselle kilpailukyvylle ja ihmisten jaksamiselle.
Hokus Pokus ja matalapalkat ja lisääntyvät pätkätyöt tilalle lienee ainoa mahdollinen tie. Se olisi sitä Saksan mallia.
Ja kunnallisveron kiristäminen on työn verottamista ja kulutuksen hillitsemistä ja siis työttömyyttä lisäävää. Jäljelle jää vain kunnallinen pääomavero, jota taas eivät valtaa käyttävät virkamiehet suosittele ja joka siksi jäänee haaveeksi.
Isänmaan kohtalo ratkeaa kansainvälisen talouden kehityksen mukana ja SDP:n kohtalo ratkaistaan poliittisten valintojen perusteella.