Saksan vaalien erikoisuus on puolueiden riippuvuus muiden
puolueiden menestyksestä. Bild lehti, joka kampanjoi Kreikan avustamista
vastaan ja AfD Saksalle puolueen puolesta , on
nettikyselyssä saanut tuloksen, että uusi vaihtoehtopuolue nousisi yli
äänikynnyksen. Tämä tarkoittaisi suuren koalition nousua ykkösvaihtoehdoksi.
CDU:n kannatus on
ollut noin on 38 ja 42 välissä , SPD on
vähitellen noussut 27-28 prosenttiin kun taas vihreät ovat laskeneet 11 prosentista
8-9 prosenttiin. Linke saanee 8-9 prosenttia. Kun FDP keikkuu 5-6 prosentin
paikkeilla, seuraa asetelmasta, että nykykoalition toivo on siinä, ettei AfD
pääse kynnyksen yli.
Näyttäsi vastaavasti siltä, että SPD ja vihreät ovat kuitenkin prosenteissa
kymmenisen prosenttia nykykoalitiota jäljessä, mutta huomioon ottaen Linkenin
kannatus voidaan sanoa blokkikannatuksen olevan porvariblokille kallellaan, mutta
virhemarginaalin sisällä
Kuten yllä olevasta voi päätellä asia on vihintäänkin erikoinen. Europolitiikka
ei ole ollut vaalienkeskusteluissa juurikaan esillä. Se johtunee
päävaihtoehtojen CDU:n ja SPD:n samanmielisyydestä eli euro on säilytettävä. Ero
on tiukkuuden asteessa ja
solidaarisuudessa.
Saksaa tai perifeeriset heikot maat ulos
eurosta on AfD:n politiikan sisältö.
Siis samanalainen kuin PS:n linja Suomessa. Saksassa professorien vetämä liike on vaan elitistinen ja eroaa siis suomalaisesta esikuvastaan ratkaisevasti. Myös siksi
se eroaa, että AfD saa kannatuksensa selvitysten
mukaan FDP:ltä 22, CDU;lta 16 prosenttisesti ja seuraavaksi eniten Linkeniltä ja
loput äänestämättömistä. (Suomessa perussuomalaiset taas kurittavat eniten SDP:tä.)
Siksi AfD:n mahdollisuudet ylittää kynnys on todella
tiukoilla. Kun vielä AfD:tä äänestävä voi ajatella niinkin, että AfD:n
kannatuksen nouseminen yli viiden
prosentin äänikynnyksen tekee suuren koalition todennäköisyyden ilmeiseksi ,
mikä taas merkitsisi entistä myönteisempää europolitiikkaa.
Politiikka on kaikkialla kummallista. Angela Merkelistä on tehty eurosanakari siksi, että hän on pystynyt patoamaan
saksalaisten eurovastaisuuden. Hän on tehnyt sen aiheuttamalla järjestelmälle paljon murhetta, mutta se on
sitten toinen asia, kärsijät kun ovat syyttömät Etelä-Euroopan työttömät.
Ps. Ihan asiaan kuulumattomasti täytyy päivän uutiseen Elopin 19 miljoonan bonuksesta viitaten ryhdyin
miettimään, että miten tämäkin tapaus saadaan käännettyä demareiden viaksi. Aamutelkkarissa haastateltiin totta kai Lauri Ihalaista aiheesta osakkeen omistajien edustajien ohella. Se oli yksi yritys.Mutta tutkivalle journalismille kerron varinaisen yhteyden: Mikael Jungner tuli
kansanedustajaksi puoluesihteerinä, ja puoluesihteeriksi hän tuli Ylestä, jonne
hän meni Microsoftista, jonne taas hän
meni Paavo Lipposen avustajan
hommista. M.O.T
Ps 2. Jauhot menivät Kalle Isokalliolle meni suoraan sanoen jauhot suuhun, kun nais-viisas kysyi, että mitenkä asiat ovat muuttuneet niistä ajoista kun Kalle Nokiasta lähti. Ja vielä toiseen kertaan hänet hiljennettiin kun hän runttasi Nalle Wahlroosin kirjaa juoruiluksi.
Ps. 3 Kauppalehdestä
”Mitäs johtoportaan korvauksista nyt puhuttiinkaan. Oliko jollakin omalaatuinen idea, jonka mukaan kannustimet pitäisi sitoa osakekurssiin? Kertokaa se Nokian sijoittajille. Yhtiön markkina-arvo oli noin 28 miljardia, kun väistynyt toimitusjohtaja Stephen Elop laskeutui Microsoftista. Tänään, kun Elop valmistautuu palaamaan Microsoftiin, Nokian arvo on noin 18 miljardia.”
FT muistuttaa, että 18 miljoonan euron palkkion lisäksi Elop sai kuuden miljoonan bonuksen taloon tullessaan.
”Nokian osakkeenomistajat maksavat herra Elopille miljoonan jokaisesta 1,5 miljardista eurosta, jotka yhtiön arvosta katosivat hänen johdossaan. Paljon on puhuttu ahneista pankkiireista. Näyttää, että heillä on nyt kilpailija”, FT:n Lex-palstalla kirjoitetaan
