Luin HS:stä Jutta Urpilaisen puheesta referaatin, johon hän oli innostunut Sixten Korkmanin kirjan julkistamistilaisuudessa. Tässä samassa teemassa hän on ollut viime aikoina. Nyt olaan ongelmien ydintä lähellä ja ehkä valistuneisuus alkaa näkyä useamminkin kunhan siihen saisi ripauksen nöyryyttä:
- ”Tuleeko Eurooppa olemaan maailman sairas maanosa?” kysyi
Urpilainen, kun Korkman oli kirjoittanut Saksan nousseen ”Euroopan
sairaasta miehestä Euroopan vahvimmaksi taloudeksi”.
Urpilaista huoletti kolme megatrendiä.
Ensimmäinen on Euroopan sosiaalinen kriisi, valtava nuorisotyöttömyys
eteläisissä maissa.
”Vaarana on kokonaisen sukupolven menetys Euroopassa.
Toinen huoli on, että
kansalaisten luottamus Euroopan unioniin on järkkynyt.
”Etelä-Euroopassa vaikeiden talouspäätösten takana nähdään EU.”
Kolmas Urpilaisen huoli liittyy yhteisen vision puutteeseen EU:n
tulevaisuudesta.
”Pitäisi eriyttää tulevaisuuden rakentaminen ja kriisinhallinta.
Pankkiunionia rakennetaan tulevaisuutta varten, ei akuuttia kriisinhallintaa
varten.”
”On tärkeää, että veronmaksajien kohtalonyhteys pankkeihin katkaistaan.
Pääperiaate on, että sijoittajat ja velkojat kantavat ensisijaisen
vastuun”, Urpilainen sanoi. ”Ensisijaista on saada Euroopassa sopimus
kriisinratkaisuviranomaisesta ja sen mandaatista. Ja lähdetäänkö
eurooppalaiseen rahastoon ennen kuin tiedetään mitä se meille tarkoittaa.”
Näiden samojen kysymysten kanssa kieriskellään nyt eri puolilla. FT:n juttuihin liitetyt grafiikat kertovat paljon. Mutta vielä enemmän rauhattomuutta aiheuttavat jatkuvat kuvat joukkoliikehdinnästä ja tiedot ääriliikkeiden voimistumisesta enemmän.
Näissä kuvioissa tietenkin Saksan tulevat ratkaisut ovat tärkeitä. Toivottavasti ihmisten ja myös koko talouden kannalta nälkäpalkkatyöllistämisestä luovutaan voimissaan olevassa Saksassa. Ja sitten se, että uskallettaisiin ottaa yhtä suuria riskejä talouden vauhdittamiseksi kuin mitä otettiin leikkauksien pakottamisessa.
Tekeekö Nalle käännöstä?
Björn Wahlroos tukee setelirahoitusta, voisi otsikoida. Hänhän esittää EKP:n rahapolitiikan löysentämistä. Keskuspankin pitäisi ostaa valtioiden joukkovelkakirjalainoja, kuten USA:ssa tehdään. Olen nimittänyt tätä 27.7.2012 tehtyä EKP:n päätöstä eurobondiäpäräksi. Tarkoittaen, että yhteisvastuuta otetaan, jotta helpotettaisiin heikoimmassa asemassa olevien asiaa.
Tässä vain on poliittinen vastuukysymys, että kenen oikeuksilla niin tehdään. Vastaus on ollut , että rahoitusjärjestelmän säilyttämiseksi. FED tkee sitä siksi, että työttömyys on liian korkealla ja se on oikea perustelu. Jos Wahlrooskin tarkoittaa tätä, niin taas on maailmankirjojen yksi sivu käännetty. Jotain tällaista voisi tietenkin odottaa mieheltä, jolle yllätysten tekeminen on näyttänyt olevan rahan tekemisen jälkeen seuraavaksi innostavinta.
Tosin hän kotimaahan toivoo pääomalle ja sijoittajille keveämpää verotusta ja ja haluaisi kurittaa veroilla maata ja metsää!
Niis ja sitten vielä se, että Superchell ei ole mitään. Selitys löytyy kirjasta; ei innovatiiviset keksinnöt vaan markkinat ja rahan allokointi on se, joka kaiken ratkaisee
