Martin Wolf pohtii keinoja tukea orastavaa elpymistä. Hän päättyy omissa arvioissaan seuraavaan lopputoteamukseen vastatessaan esittämäänsä kysymykseen: Mitä sitten on tehtävissä?
- Elpymisen ravitseminen ja uudistusten tukeminen on vastaus.
Yhdysvalloissa tämä
tarkoittaa typerästä velkakatto jahnaamisesta luopumista.
Euroalueella se tarkoittaa päättäväistä kysynnän kasvattamista ja inflaation
nostamista vähintään kahden prosentin tavoitetasoon.
Japanissa se tarkoittaa
samaa asiaa, vaikka keskuspankki näyttääkin päättäväisesti
tavoittelevan sovittua tavoitetta.
Nousevienn talouden maissa se tarkoittaa
radikaalien uudistusten jatkamista erityisesti Kiinassa, Brasiliassa ja
Intiassa.
Ja ennen muuta sitä, että geopoliittiset katastrofit, kuten Kiina ja Japani välinen, pitää välttää.
Yhteistyö
ja hyvä tietojen vaihto pitäisi olla tämän päivän henki . - Kriisistä irtaantumisen mahdollisuudet näyttävät
entistä paremmilta. Tähän pitäisi tarttua.
Mutta ei kasvukaan ole ratkaisu kaikkeen, vai onko? Tätä pohtii Gideon Rachman
- Tavanomainen viisaus kertoo, että globalisaatiolääkkeellä on ollut
epämiellyttäviä sivuvaikeuksia. Vaikka sen avulla on aikaan saatu yleistä kasvua
ja selvää edistystä, niin palkkakehityksen pysähtyneisyys ja kasvavan
eriarvoisuus lännessä ovat huolen aiheita. Tämän seurauksena eurooppalaiset
poliitikot pelkäävät nationalismin suosion kasvavav äärioikeistossa ja/tai
radikaalin vasemmiston nousua.
Amerikkalaiset ovat yhä enemmän huolissaan
kuilun kasvamisesta rikkaimpien 1 prosentin ja muiden välillä ja loput
murehtivat Persianlahden konfliktin laajenemisen poliittisista seurauksista. - On helppoa pilkata globaalia rahavaltaa – kiukutella sodasta ja
eriarvoisuuden kasvusta hienoja viinejä maisteltaessa turvallisten ja komeiden Sveitsin vuorten kupeessa. Muutta ainakin vielä maailman
pankkiirit ja liikemiehet ovat suurelta osin immuuneja muukalaisvihan ja
nationalismin viruksille. Heidän epävirallinen iskulause on ”teemme rahaa,
emme sotaa”. Siksi he kohtelevat ulkomaalaisia enemmän potentiaalisina
asiakkaina kuin potentiaalisina vihollisina.
Tässä mielessä ajatus siitä,
että kapitalismi ja globalisaatio ovat parhaita vastalääkkeitä poliittisen
konfliktin hoitoon, on puutteistaan huolimatta säilyttänyt vetovoimansa. Vaikka
vanha talouslääkitys on menettänyt poliittisen konfliktien hoidossa osan
painoarvostaan, on se edelleen paras käytettävissä oleva.
Gideon Rachman FT:ssä
Eriarvoisuus on ollut, kuten edellisestä kommentista pystyi päättelemään, vahavasti esilla Davosissa.
Ja onhan siihen aihetta, kuten viimeeksi Barak Obaman totesi liittovaltion tila puheessaankin, josta on kirjoitettu mm:ssa seuraavaa.
- Vähimmäispalkka nivoutuu yhteen Obaman toisen kauden pääteeman eli kampanjan vähentää kasvavaa eriarvoisuutta Yhdysvalloissa. Puhe sinänsä keskittyi enemmän mahdollisuuksien
luomiseen kuin rikkaiden ja köyhien välisen kuilun käsittelyyn. - ”Liittovaltion minimipalkka on 20 % pienempi kuin se oli, kun Ronald
Reagan oli ensimmäisellä kaudella. [Nostaminen Vähimmäispalkan nostaminen $10.10 (7,5 €) auttaa perheitä ja sitä kautta se
antaa yritysten asiakkaille enemmän
rahaa kuluttaa.
Neljän vuoden talouskasvun
jälkeen yritysten voitot ja pörssikurssit ovat huipussa. Mutta keskipalkat ovat
tuskin säilyttänyt arvonsa. Eriarvoisuus on syventynyt. Urakehitys on
pysähtynyt. Näin kerrottiin puheen sisällöstä FT:ssä
Ihmiset Saksassa ovat tyytyväisempiä olosuhteisiinsa, kuin koskaan muurin kaatumisen jälkeen, kertoi tänään Angela Merkel Bundestagille esitelleessään suuren koaliition suunnitelmia. Ja Saksassakin nostettiin minimipalkka 8,5 euroon.
Siis yleisesti voi todeta, että edellytykisä nousulle on olemassa, mutta eriarvoisuus on uhka.
Sitä uhkaa voidaan taloudellisesti hoitaa paremmin kasvun olosuhteissa. Ja se taas tarkoittaa, että rikkaammilta pitää ottaa. Ja jotta siitä ei seuraisi vääristymiä, pitäisi linjausten olla harmonisoituja. Siksi tarvitaan yhteistoimintaa EU:ssa ja laajemminkin. Ja Suomessa se tarkoittaa kunnallista pääomaveroa. Mot
