Talouspolitiikan linjat

Hesarin pääkirjoitus 3.1.2014 päättyi:

Puo­let ja puo­let -sään­tö oli­si jo syy­tä unoh­taa. Suo­men ta­lous an­sait­see
pa­rem­paa kuin puo­li­vil­lai­sia po­liit­ti­sia komp­ro­mis­se­ja.
Re­hel­li­nen ta­lous­po­lii­tik­ko ei nyt jä­tä mi­tään sen va­raan, et­tä pil­kis­te­le­vä
ta­lous­kas­vu hoi­taa ikä­vät hom­mat pois päi­vä­jär­jes­tyk­ses­tä ja vaa­lien
tiel­tä.

Olisiko Hesarin rehellinen talouspolitiikka yhden konstin politiikkaa
esimerkiksi siten, että nyt leikattaisiin ja seuraavien vaalien jälkeen taas
korotettaisiin veroja?

Politiikan sisältönä ei Suomessa ole leikkaaminen vastaan veronkorotukset, vaan
kysymys on mistä leikataan tai mihin lisätään yhtäällä ja toisaalla mitä veroja korotetaan tai mitä alennetaan.
Mutta aina ei edes tiedä, mikä mitäkin on: Esimerkiksi kuntien valtionosuuksien leikkaaminen onkin veron korottamista. Sillä valtionosuuksien leikkaaminen johtaa lähes poikkeuksetta kunnallisveron
korotukseen. Veron, jota kukaan ei voi sietää siksi, että se on tuloveron
korottamista tai siksi, että se on kummalinen veromallien sekoitus; alahaisimpien
tuloryhmien keskuudessa se on progressiivinen, keskituloisten kohdalla se on tasavero ja parissa ylimmässä tulonsaajakymmenyksessä se on degressiivinen (veroprosentti laskee tulojen
kasvaessa).
Mauno Koivisto sanoisi, että talouspolitiikkaa on aina väärää.