Kevään merkit avoimet vedet ja vielä lehdettömät puut luovat
avaruuden tunnetta, josta tuulettoman raikkaassa auringon lämmittämässä
kirkonmäessämme voi odottaa uuden kasvun kautta valmistautuessa hautajaisiin. Ajan
riento ja luonto puhuttelevat.
Elämän ja Naantalin monimuotoisuuden kokee, kun ensin
saattelee pitkäaikaisen naapurimme Kaitsu Simeliuksen ja sitten perusluonnonmaalaisen
sotaveteraanin Lari Tarkin viimeiselle matkalle.
Siunaustilaisuudet ovat
juhlavia ja koskettavia hetkiä. Oma tunnetila vaikuttaa ensisijaisesti,
mutta kyllä jykevä ja valoisa kivikirkkomme puitteineen luo mahdollisuudet kohottautua
arjen yläpuolelle..
Kirkon palvelijan Liisa Suomisen rahoittava olemus tekee pyhäkköön astumisen
astumisen helpoksi.
Kari Vuolan korkeatasoinen urkumusiikki on naantalilaisten etuoikeuksia. Ja
siunaaminen hiekkaristi kädestä maata arkulle laskien on vaikuttava.
Kuukauden sisällä olen kolmeen kertaan saanut kuulla pastori Annukka Lindbergin
siunauspuheet. Perheenemo Aino Liimatainen,88v , suurta sukua oleva Kai Simelius,
81v sekä veteraani Lauri Tarkki, 90v saateltiin selkeillä, sattuvilla vaikkakin
erilaisilla, niin kutienkin niin yhdistävillä sanoilla viimeiselle matkalle.
Evankelisluterilainen kansankirkkomme ei kiitoksen sanoja
ole viima aikoina kuullut; kritiikkiin on varmaan aihettakin ollut, mutta kirkko
on joutunut väärinkin perustein syytettyjen penkille.
Kirkolla on tehtävä. Kokemani siunaustilaisuudet on hoidettu mallikelpoisesti.
Kiitos siitä.
