Työväenliikkeen viimeisen proletaarin poika on hauska aristokraatti. Se ei ilmene pukeutumisessa eikä maneereissa. Se ilmenee henkisessä olemuksessa.
Pertti on kulkenut pitkän ja monivaiheisen uran kamera kaulassa; se tarkoittaa uskollisuutta. Pertti on ollut aina vähän minua vanhempi ja paljon kuuluisampi; olen aina katsonut Pepeä ylös päin.Se, että hän putosi eduskunnasta, silloin kun sinne tulin valituksi ensi kertaa vuonna 1979, oli kova paikka tietenkin Pertille, mutta myös minulle. Jälkeen päin arvelen, että se ei tainnut olla hänelle mikään katastrofi pikemminkin päin vastoin.
Pertti Paasio oli erinomainen eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Taitavasti hän piti ryhmän koossa ja auttoi vaikeuksissa olevia tovereita. Kaiken lisäksi ryhmäkokouksissa oli jopa hauskaa. Sillä tilannekomiikka on Pertin vahvimpia puolia.
Pertti on hyväntahtoinen, pehmeäkin eikä hän aina huomaa, että ympärillä liehuu muunkinlaisia. Pertti vilpitön halua on saada johtaa joukkoja, jotka ovat laajasti samaa mieltä. Sellaista iloa tarjotaan harvoin puoluejohtajalle ja se koitui hänen kohtalokseen.
Matkalle sattuneista vastoinkäymisistä huolimatta Pertin poliittinen ura on mammuttimainen ja hänen vaikutuksensa ei näy useinkaan suoraan vaan monesti mutkan kautta mutta laajasti.
Pepe ajattelee – hänellä on siihen kykyä – ja puhuu hyvin ja hauskasti. Arvelenkin, että monet hänen nokkeluutensa elävät vielä pitkään:
- – Vapaa kettu vapaassa kanatarhassa. – Jos mielipiteeni ja totuus ovat ristiriidassa, sen pahempi totuudelle. – Salaisuus kerrotaan yhdelle kerrallaan. -Onko Neuvostoliiton pitkä raja hankala? Parempi se on, kuin että sitä ei olisi.- Turkulaiset ovat hyviä päättämään, mitä ei päätetä. – Turun paras matkailupaikka on Naantali.
Pepe osaa laulaa ja hänen seurueessaan ei ikävä istu! Onnea!