Usko on toivoa ja ojentautumista

• Yh­te­nä Ur­pi­lai­sen ra­sit­tee­na pi­de­tään Sdp:n 15 pro­sen­tis­sa laa­haa­va
  kan­na­tus­ta. Hän ei ole voit­ta­nut yk­siä­kään vaa­le­ja.
  Ai­kaa on ol­lut, jo­ten mik­si pi­täi­si us­koa, et­tä hän enää vie puo­luet­ta
  vaa­li­voit­toon?
• ”Sdp:l­lä on edel­ly­tyk­set nous­ta edus­kun­ta­vaa­leis­sa taas yk­kös­si­jal­le,
  pää­mi­nis­te­ri­puo­lueek­si, kul­ta­si­jal­le. Olen hy­vin luot­ta­vai­nen”,
  Ur­pi­lai­nen sa­noo.
  ”En tie­ten­kään ole tyy­ty­väi­nen ny­kyi­seen kan­na­tuk­seen. To­del­li­nen
  kan­na­tus mi­ta­taan vaa­li­päi­vä­nä.” HS 19.4.2014

Hesarissa Jutta Urpilaisen vaalivoittousko on uutinen. Näissä olosuhteissa se
olisikin. Ja kyllä siinä uskolla on vahva rooli. Mutta usko siirtää vuoria, jos
Uskoon uskoo.
”Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautumista sen mukaan mikä
ei näy” Jotenkin tuohon tyyliin usko määritetään.

Uskon toivomusosaan voi luokitella Jutan linjanvedon, jotka näyttävät
asettuvaan oikeaan asentoon. Kohdat ovat milestäni hyvässä järjestyksessä.

• Kolme linjanvetoa
• Sdp:n pu­heen­joh­ta­jak­si
  jat­ko­kaut­ta ha­ke­va Jutta Urpilainen on va­lin­nut kol­me lin­jaa, jo­ta
  pit­kin hän ha­luaa puo­luet­ta ke­hit­tää.
• 1 Työn­te­ko. Sdp on työ­väen­puo­lue, jo­ka
  edis­tää työn­te­ki­jöi­den asiaa ja työl­li­syyt­tä.
• 2 Uu­dis­ta­mi­nen. Sdp on ol­lut ra­ken­ta­mas­sa
  hy­vin­voin­ti­val­tio­ta, ja nyt si­tä pi­täi­si us­kal­taa uu­dis­taa roh­keas­ti.
• 3 Kan­sain­vä­li­syys. Sdp on pe­rin­tei­ses­ti
  ol­lut kan­sain­vä­li­nen, ja tä­mä puo­li on vah­va myös jat­kos­sa. HS 19.4.2014
  

Puoluekokouksen
suuri kysymys ei sittenkään ole linja eli usko toivomus osa. Vaan se ojentautumine eli toimintatavan korjaaminen siltä osin, mikä ei näy.
Politiikan tekeminen ajassa on onnistuneita ulsotuloja.

Olen
päätellyt, että Jutan kabinetti, jos sitä ylipäätänsä on, on ollut hidas ja hengetön.
Kun vertaamme muiden puolueiden vetoja, näytämme aina olevan myöhässä.
Katsotaanpa
nyt viimeisiä suuria liikahduksia: sotea ja pakkolakia  tai metropolihallintoa. Kokoomus, joka on
näitä vaatinut ja niistä metelöinyt on kaikissa kohdissa kääntänyt kelkkaansa ja
pelastanut nahkansa. Me olemme juosseet perässä niissäkin asioissa, joissa
olemme olleet edellä.

Eurooppa politiikka on ollut Persujen pelkoa ja VM:n byrokratiaa. Solidaarisuus
ja dynaamisuus on ollut Saksan aisankannatusta. Kansainvälinen
varainsiirtoverossa ollaan oltu vähemmistössä, mutta kyllä muutoinkin veroharmonisointia
voitaisiin vahvemmin tukea. Myös laajempi varallisuusvero EU:ssa olisi
paikallaan eli muuta kuin tulevia kriisejä ajatellen.
Pääomavero ei ole pelkkiä prosentteja, se on myös järjestelmän sisäisen
rakenteen muuttamista. Se pitää hallita ja siitä pitää puhua uskottavasti.Kunnalline pääomavero.

Jutan on ehdottomasti uudistettava johtamismallinsa.

Ei riitä, että on
vaikutusvaltaisia kavereita. Ei riitä, että tapaa maailman kuuluja
ekonomisteja. Ei riitä, että istuu vallan kammareissa.
Pitää olla aikaa ajatella ja pohtia asioita sellaista avustajien kanssa, joilla
on muitakin taitoja kuin pään nyökytys tai ”sitä minäkin”. Ja pitää antaa
avustajien ajatella, ehdottaa, keskustella ja päättää.