Wolfgang Münchau kirjoittaa epätoivoisen Saksan keskuspankin
hylkäävän periaatteensa.
Aikoihin on eletty ja niiden merkit tulisi Suomessakin havaita. Münchau
kirjoittaa kolumninsa lopussa:
- Bundesbankin korkeampien palkkojen
puolesta puhuminen on merkki epätoivosta ja merkki myös siitä Saksan
keskuspankki ei halua osoittaa perimmäistä ongelmia: Kokonaiskysynnän putoamista
jonka on aiheuttanut finanssikriisi, liiallinen tiukkuus ja toistuvat
rahapolitiikan virheet.. - Euroalueen ei tarvitse palkkaa tai hintojen
jäädytystä. Se tarvitsee rahoitusekspansioita. EKP: n olisi pitänyt aloittaa laajamittaiset taseostot jo vuosi sitten. Viimeistään nyt se on
tehtävä.. EU: n pitäisi sallia hallitusten julkisen talouden tavoitteiden ylitykset
tänä vuonna ja keskeyttää finanssipoliittisesta sopimuksesta kiinnipitäminen,
mikä olisi johtamassa edelleen julkisen talouden kipuihin vuodesta 2016. - Euroalueen päättäjien ovat jälleen kerran
saattaneet itsensä tilanteeseen, missä on
tehtävä päinvastoin, mitä he ovat tulleet
luvanneeksi. Pysähtyneisyys ja inflaation putoaminen ovat hinta, jonka euroalue
joutuu maksamaan kriisissä sekoilusta.
Arvovallan menetys on vaikeimpia asioita
maailmassa. Virheiden tunnustaminen on raskasta ja siksi joudumme niin paljon
kärsimään.
Inflaatio on mörkö, jonka taltuttamiseksi saa unohtaa ihmiset. Tähän Saksassa historialliset syyt ja kyllä meilläkin siitä on ollut monenlaista
murhetta. Hintojen nousu ärsyttää, mutta kyllä sekin pelottaa, kun asunnon arvo
putoaa.
Tämä nykyinen tilanne muistuttaa vähän vanhan Armas Koivurinnan viisautta,
että jos jonkun kannatta ostaa, niin minun ei kannata myydä vai oliko se tosin
päin.
Oli niin tai näin, jos ihmisiltä
puuttuu uskallus ja halua kuluttaa, myydä ja ostaa, niin tämä kansantalousfillari
pysähtyy ja vain harvat osaavat tasapainoilla paikalleen juuttuneella pyörällä.
Aamutelkkarissa näyttivät Jyrki Häkämiehen
ja Lauri Lylyn puheet kääntyneet tähän suuntaan.
Nyt on kysymys kestääkö
valtionvarinministeriön virkamiesten pokka, Alexander Stubb on notkea
ja Antti Rinteen pitäisi olla enemmän kuin halukas. Jyrki Katainenkin joutuu
pitämään talouskomisaarina, mutta ennen muuta tulevia paikkoja haikailevana ehdokasjäsenenä
mölyt mahassaan, jos niitä siellä edes enää on.
Hallituksen pikkuporvarit natisevat ja tietenkin kepu-pers. oppositio pilkkaa hallitusta linjan
muutoksesta.
Se on pientä tyhmänylpeydelle periksi antamiseen verrattuna.