Saksan taloustieteilijät voi karkeasti
jakaa kahteen ryhmään: ne, jotka eivät ole lukeneet
Keynesiä ja ne, jotka eivät ole ymmärtäneet Keynesiä. Saksan Ortodoksisuus
yhdistää keskusta-vasemmisto ja keskusta-oikeisto. Ainoa puolue, jolla on keynesiläisyyteen
taipumusta, ovat entisten kommunistit. Münchau FT:ssä 16.11.2014
Saksalainen sosiaalinen markkinatalous,
joka on saanut nimekseen ordoliberalismi viittaa Talouden ja yhteiskunnan
järjestyksen ( Jahrbuch für die Ordnungin
von Wirtschaft und Gesellschaft) vuosijulkaisuun nimeltään ORDO.
Tätä suuntausta on nimitetty myös kolmanneksi tieksi ja monet pitävät Tony Blairin linjaa tälle sukulaisena. Eikä niinkään kaukaa tarvitse hakea; Suomessakin Paavo Lipponen on näitä polkuja availlut sekatalousajttelusta alkaen. Sauli Niinistökin ehkä vielä kamreerimaisemmin edustaa suuntausta. Suomi on ollut viimeisten vuosien – siis Vanhasen, Kivimäen, Kataisen ja Stubbinkin hallitusten aikana – tätä pappia kyydissä.
Tämä suuntaus pitää
vahvasti pintansa Saksassa ja niin Wolgang Münchau kirjoittaakin havaintonaan, että
Saksan talousviisaitten neuvosto ei puhu sanallakaan investointien tarpeesta,
vaan patistaa Angela Merkeliä entistä tiukemmalla linjalle ja arvostelee
minipalkkalakia ja höllennyksiä eläkeikäkysymyksessä. Münchau lopettaa kolmninsa seuraavasti:
Tällä hetkellä on kolme laajempaa merkistystä omaavaa ordoliberalismista aiheutuvaa perusongelmaa:
Ensinnäkin ordoliberalismilla ei ole minkäänlaista johdonmukaista politiikkaa
käsitellä syvää taantumaa – kerran tai kahdesti vuosisadassa tapahtuvaa katastrofia.
Kun niitä pyytää, niin vastaus yleensä sisältää joitakin viittauksia
”luovaan tuhoon”.Toiseksi ordoliberalismilla ei ole omaa
yhtenäistä rahapolitiikkaa. He pyrkivät
olemaan monetaristeja. Mutta heidän kanta on lähinnä ristiriitainen.Kolmas kritiikkini on perustavampaa laatua. Ei ole lainkaan selvää, onko ordoliberaalinen
dogmi, joka on toiminut suhteellisen pienessä avoimessa taloudessa kuten Saksa, onko se toimiva suuremmassa kaavassa kuten euroalueella. Ordoliberaalinen
maailmankuva on epäsymmetrinen. Vaihtotaseen ylijäämä pidetään hyväksyttävämpiä
kuin alijäämä. Koska säännöt perustuvat kansalliseen näkökulmaan, ordoliberaalit
eivät välitä niiden vaikutuksesta muuhun maailmaan. Hyväksyessään euron muun
maailman asiat yhtäkkiä alkoivat olla myös Saksan murheita.Ordoliberaalisen opin toimivuus Saksassa
on luuloni mukaan johtunut pääasiassa teknologiasta, ammattitaidosta ja erinomaisista
yrityksistä eikä niinkään talouspolitiikasta. Noustuaan määräävää asemaa
eurojärjestelmässä, Saksa on ruvennut viemään ordoliberaalista ideologiaansa
yhtenäisvaluutan koko blokille. On vaikea kuvitella oppia, joka soveltuisi
huonommin rahaliitolle, jolla on niin erilaiset oikeusperinteet, poliittinen
järjestelmät ja taloudelliset edellytykset kuin Saksalla.
Ja on yhtä vaikea nähdä,
että Saksa ikinä luopuisi tästä. Tämän seurauksena kriisin ratkaisemisen taloudelliset
kustannukset tulevat olemaan erittäin suuret.
