Varapuheenjohtaja
Sanna Marin taisteli ihan hyvin
Nordean Aki Kangaspuron ja Jari Sarasvuon paineessa. Aamutelkkarin keskustelu
lähti liikkeelle EK:n ehdotuksesta ja keskittyi neljän miljardin
veronalennuksiin.
Sanna oli tehnyt kotiläksyjään ja muisti,
että demarin pitää puolustaa hyvinvointivaltiota ja sen rahoitusta ja samalla muistaen
pientuloisia ja pieniä yrittäjiä.
Yksinkertaien ehdotus alennetaan
pientuloisten verotusta; se menee, kute Kangaspurokin
vahvisti, suoraan kulutukseen.
Alv-verottomuuden alarajan nostolla 20.000 euroon on sama vaikutus, se menee pienyrittäjälle välittömään
käyttöön, tarpeeseen.
Aki Kangaspuro on Nordean hallituksen puheenjohtajansa Nalle Wahlroosin aseenkantaja.
Hän on selkeillä ja yksipuolisilla pääomaa ymmärtävällä linjalla, johon liittyy
erityisesti kilpailukyvyn ylläpitäminen alhaisilla palkoilla ja verotuksen
alentamisen dynaamisiin vaikutuksiin uskoen.
Sannan argumenttit, että kelamaksun poisto ja yhteisöveron 4,5 prosentin
alennus ei ole tuonut väitettyjä piristysvaikutuksia, eivätkä ne näy
työllisyydessä eikä investoinneissa. Ei vastaväitteitä.
Jari Sarasvuo markkinoi itseään ja pyrkii nokkeluuteen. Taustalla paistaa hänen
menestysyrityksensä vaikeudet. Niistä suurin on se, että hänen vetovoimansa on
hiipunut. Hänellä ei ole juurikaan uutta tarjottavana.
Keskustelussa ei menty siihen todella kovaan kysymykseen: Mistä otetaan neljän
miljardin leikkaukset. Se tarina on EK:ssa kirjoittamtta.
Sanna Marinin suuri voima on hänen uskossaan ja pärjäämisen halussa. Hän on vakuuttunut
siitä, mistä hän puhuu. Hän ei kuvia kumarra ja sen lisäksi vetovoimainen
ulkomuoto puree.
Ps. Päivällä tuli SAK:n vastaus:
