Soini
laskee vaaleissa Kreikan varaan :Perussuomalaiset
sopeuttaisivat valtiontaloutta 2–3 miljardilla heti vaalikauden alussa.
Leikkauslistaa ei kerrota, otsikoi HS lauantaivieraassa Timo Soinin haastattelun.
Haastattelu kulkee tuttuja latuja eikä siinä ole mitään uutta,
vanhan kertausta ja kulunutta sanahelinää. Kreikalla ei kaksia vaaleja voiteta. Olisi Suomessakin tekemistä, arvelevat yhä usemmat suomalaiset.
Mutta tarkemmin luettuna haastattelu on paljastava. Se on säännön vahvistava ja sen keskeinen sanoma on yksinkertainen sana: Minä
”Sanon,
että näin ei voi jatkua, on saatava muutos, hallitus on vaihdettava.
Sanon ihmisille, että äänestä mua.
Silloin asiat muuttuvat.”
”Työn
vastaanottamista pitää suosia, työn tuottamista pitää suosia. Työmarkkinoille
tarvitaan joustoa ja paikallista sopimista.
”Tämähän kuulostaa ihan EK:n Jyri Häkämieheltä.”Ei kun Häkämies
kuulostaa minulta”, Soini
naurahtaa.
Tiedetään, että valtaa pilaa ja absoluuttinen valta absoluuttisesti. Toinen
politikan tekijää riivaava ”sairaus” on julkisuusriippuvuus; päivä on piloilla,
jos iltapäivälehdistössä ei nimeä mainita. Kun vielä muistuttaa mustan auton
takapenkistä, niin Timo Soinin karrikatyyri on piirretty.
Mutta Timo
Soini vain vahvistaa ilmiön.
Hän vahvistaa säännön. Kysymys on yhteiskunnan
laajemmasta kehityksestä: Minä tai me.
Tästä aiheesta on Taloussanomissa
haastateltu lahjakkuustutkija emeritus proffa Kari Uusitalo puhunut:
Kumpi on sinulle tärkeämpää, minä vai me? Jos vastaat minä,
saatat kuulua porukkaan, joka kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylän mukaan
näyttää vastaisuudessa menestyvän yhä paremmin.
Kovien arvojen voittokulun kääntöpuoli on narsistinen tunnekylmyys ja piittaamattomuus
toisista, sanoo Uusikylä Taloussanomien
haastattelussa. Hänen mukaansa eriarvoisuus lisääntyy, mummot
hylätään laitoksiin ja perheenjäsenet vieraantuvat toisistaan.
Tarvitaan viisautta ja oikeudenmukaisuutta
Uusikylä viittaa keväällä Suomessa käyneen Harvardin yliopiston
kognitio- ja kasvatustieteen professorin Howard
Gardnerin sanoihin. Gardner ei kritisoinut markkinataloutta
sinänsä. Sen sijaan hän kritisoi sanaparia markkinatalous ja minä. Hänen
mukaansa sanaparin pitäisi olla markkinatalous ja me.
Uusikylä peräänkuuluttaa viisautta, oikeudenmukaisuutta ja toisista huolehtimista.
Vaikka aika ajoin politiikassakin puhutaan pehmeistä arvoista, hänen mielestään
tekojen ja sanojen välillä on ristiriita.
Moni tokaisee, että Soinihan puhuu juuri niin kuin mekin
tunnemme. Niinhän se on, että itsekeskeinen eteenpäin pyrkivä tietää, miten
pärjää. Väitetään tutkimuksiin perustuen, että kansan tuntojen tavoitteluun
kykenevät parhaiten itsekeskeiset ylöspäin hissaavat populistit.