Turun Sanomat on yrittänyt ansiokkaasti yhdelle sivulle saada paljon asiaa
kuvien avulla. Asiantuntijat, joiden nimiä emme tiedä, ovat janoille pisteitä
panneet. Pisteet eivät ole mitattavia, vaan ne ovat mielikuvapisteitä.
Hahmotelma antaa näistä muuttujista varmaan oikean suuntaisen, mutta liian
kärjistyneen kuvan, sillä elävässä elämässä janojen vaihteluväli on
paljon vähäisempi:
jos mittareina olisivat esimerkiksi säästöt miljardeina alkaen vaikkapa
nollasta ja päätyen 10 miljardiin.
Tai julkisen sektorin koosta puhuttaisiin käyttäen julkinen osuutta prosentteina BKT:tä asteikolla
1-100 prosenttiin.
Grafiikka osoittaa aikeita, ja kuten hyvin tiedämme, se on kadotukseen johtava tie.
Jospa muiden
muuttujien kohdalle olisi tapahtuneita kehityksiä eroteltu eri hallitusten aikoihin,
niin havaittaisiin, että julkisen velan
nousun vauhti eli käyrän kulmakerroin on
ollut pahimmillaan porvarihallituksien siis Ahon ja Vanhasen hallitusten
aika
Kun porvarihallituksen todennäköisyys vähenee, syntyy paineita kääntää
huomiota. Grafiikan valinnoista syntyy sellainen epäilys, että talouspolitiikka
pitää jotenkin panna oikeisto vasemmisto akselille siten, että Kokoomus ja
Keskusta olisivat toisiaan lähempänä.
Kun esimerkiksi ajattelemme julkista sektoria, niin kysymys voisi yhtä hyvin
kuulua haluatko enemmän hyvinvointipalveluja vai toivotko niiden vähentämistä.
Julkinen sektori on möhkäle, byrokraattinen verottaja siis paha
mutta koulu ja terveyspalvelut ovat tarpeellisia ja välttämättömiä ja niiden
laatua tulisi parantaa. Niin sitten vielä puolustusvoimat ja poliisikin ovat
julkista sektoria. Eli mistä sitä vähennetään, tai kuten kaunistellen sanotaan
säästetään.
Suurimmat säästöt ovat kohdistuneet rikkaiden julkisen sektorin rahoitukseen,
josta pääoman nolla kunnallisvero on räikeimpiä ilmenemismuotoja.
