Lähi-itä on kaaoksessa, Ukrainan sota
laajenee ja Kreikan tilanne on uhkan euroalueen vakaudelle.
Kun nämä asiat vielä sotkeentuvat keskenään siten, että Putinin Venäjä tukee ääriliikkeitä
niin oikealla kuin vasemmalla Euroopassa, ja kun puolestaan Välimeren alueen
pakolaismäärät ylittävät kaikki aikaisemmat määrät, olemme maanosassamme vaikeassa
ja ennakoitumattomassa tilanteessa. Tähän tyyliin Gideon Rachman kuvaa vallitsevaa tilannetta. Hän lopettaa
kolumninsa säpsähdyttävästi:
Monet merkit viittaavat poliittisen keskustan
rapautuvan. Löyhiä yhtäläisyyksiä nykypäivän ja 1930-luvulla välillä voi tehdä; lama
yhdistettynä kansainvälisen epävakaaseen
poliittiseen ympäristöön nosti poliittisia ääriaineksia — ja seurauksen
oli lopulta sota.Onneksi vertailuja sotien väliseen
aikaan näyttävät vielä kaukaa haetulta. Euroopalla oli takanaan traumaattiset ensimmäisen maailmansodan joukkotappaminen.
Euroopan valtioiden puuttui sosiaaliturvajärjestelmät — mikä tarkoitti sitä,
että pitkäaikainen lama nopeasti muuntaa suurten ihmisjoukkojen hädäksi.Moderni Eurooppa on
taloudellinen ja poliittisesti joustava perustaltaan vauras. Sellaista ei
yksinkertaisesti ollut olemassa 1930-luvulla. Kaikesta huolimatta maanosan
nykyinen ilmapiiri on epävakaa ja arvaamaton minkä laatuista en muista aikuisen
elämäni aikana aiemmin kokeneeni
Periksi antaminen ja sisään päin kääntyminen on nyt vaarallisin johtopäätös. Nyt pitää ihmisten uskaltaa katsoa laajemmin ja ymmärtää yhteisten arvojen puolustamisen tärkeys.
Demokratian kunnioitus, osallistumisen oikeus ja solidaarisuus heikkompi kohtaan yhtäällä ja toisalla rohkeus vastustaa vääryyttä ja ihmisoikeuksien loukkauksia eurooppalaisessa yhteisrintamassa on oltava politiikan tekemisen johtotähti Suomenkin vaaleissa.