Valiokunnan yksimielinen mietintö on selkeä ja huolellisesti
perusteltu. Perustuslakivaliokunta selvisi oikeastaan ainoana
toimijana sote-sotkusta puhtain paperein. Vaikka lakiesityksen takana
oli kahdeksan eduskuntapuolueen historiallinen yksimielisyys, valiokunnalla
oli roolinsa mukaisesti kanttia sanoa, että perustuslaki ei taivu
sellaiseen poliittiseen kompromissiin.Sote-uudistuksen ongelmat alkoivat, kun siitä yritettiin
tehdä hallintopoliittisen kuntauudistuksen sivujuonne. Poliitikoilla
oli käsitys, että pelkkä yhteinen tahto riittää, jos hallituspohja
on riittävän laaja. Asiantuntijoiden tuottama tutkimustieto sivuutettiin
ja korvattiin edunvalvonnalla. Parlamentaarinen valmistelu siirrettiin
arkistohyllylle ja korvattiin avainpoliitikkojen keskenään tekemillä
”linjauksilla”. Ne julkistettiin toivoa herättävinä ratkaisuina,
vaikka palaset olivat levällään. Valmistelussa unohdettiin vaihtoehtojen
kriittinen pohdinta sekä laskelmien ja taustaoletusten avoin käsittely
julkisuudessa.Mitä sitten tapahtuu sote-hankkeelle? Sitä
puoluejohtajat pohtivat torstai-iltana pääministerin johdolla.
Uudistusta on vietävä eteenpäin, se on kaikille selvää. Järjestämismalli
ja rahoitusmalli pitää katsoa kokonaisuutena. Vaihtoehdotkin
ovat selvät, kun lukee perustuslakivaliokunnan mietintöä.Luontevinta
olisi ottaa valmistelun pohjaksi ”kuntia suuremmat itsehallinnolliset
alueet”. Niiden päättäjät valittaisiin vaaleilla ja niillä olisi
verotusoikeus, joten kansanvaltaisuus ja rahoitus täyttäisivät perustuslain
vaatimukset. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden mukaan
malli voisi toimia myös käytännössä. Ratkaisun voi toki poliittisesti
korrektisti nimetä myös joksikin muuksi kuin maakuntamalliksi.Toinen vaihtoehto on edetä sairaanhoitopiirien kaltaisten kuntayhtymien
tietä. Mallista voi saada yhteensopivan perustuslain kanssa, jos
lainsäätäjä virittää kultavaa’an kanssa päätöksenteko- ja rahoitusmalleja.
Tämä olisi puoluetaktisesti helpointa, mutta lopputuloksesta voi
helposti tulla sekava ja puolella teholla toimiva, jos asiaa katsotaan
peruspalvelujen käyttäjien, kansanvallan toteutumisen tai laskun
maksavan kansalaisen näkökulmasta.Kolmas vaihtoehto
on siirtää sosiaali- ja terveydenhuolto tai merkittävä osa siitä valtiolle.
Silloin kansanvalta toteutuisi eduskunnassa ja rahat kulkisivat
valtion budjetin kautta, mutta hypyssä uuteen menisivät helposti
pesuveden mukana myös kaikki tähänastisen mallin hyödyt. Suomesta
tulisi kerralla huomattavasti keskitetympi ja valtiokeskeisempi
maa. Hs pääkirjoitus 2015-02-20
Pääkirjoitus on hyvä analyysia ja kertoo asian ytimet. Mutta politiikassa ei aina hyvä kelpaa, kun haetaan omasta mielestä parasta. Tai on joskus niinkin, että jos omat mielipiteet ja tosiasiat ovat ristiriidassa sitä pahempi toisiasioille, tapasi Paasion Pepe sanoa.
”Emme voi vuosi toisensa perästä sanoa,
että kyllä terveyseroja pitää kaventaa. Me tiedämme, että tämän
tyyppisellä ratkaisulla, jota ohjausryhmä yhteisesti esitti, pystyisimme
sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta ratkaisemaan ongelmia.”
Susanna HuovinenHuovinen
ei ottanut aamu-tv:ssä suoraan kantaa siihen, mitä sote-mallia ministeriö
kannattaa.–
Se riippuu nyt siitä, että on varmasti olemassa tapoja edetä, jotka ovat
pidempikestoisia. Kyse on nyt siitä, että kun puolueiden puheenjohtajien
johdolla eilen illalla viimeksi todettiin, että tällä kaudella pitäisi saada
ratkaisu, silloin niitä ratkaisuja käytännössä ei kovin montaa ole, ja sitä nyt
sitten valiokunta joutuu pohtimaan, että miten tästä mennään eteenpäin. Yle 19.ja 20.2015
Kyllä
se vaan on sillä lailla, että tässä maassa on paljon tekemistä ja
parannettavaa. Mutta se, että muutoksia tehdään reittajien paineessa ja säästöt
mielessä ja puhutaan terveyserojen kaventamisesta, ei voi olla muuta kuin sitä,
että hyvin toimivat saatetaan huonojen kanssa samaan tasoon eli kurjuutta
jaetaan.
Siinä ei ole järkeä ja sitä pitää
vastustaa. Eikä ole sekään oikein, että ylen katsotaan sellaista Ilkka
Taipaleen maminostamaan sosiaalista innovaatiota
kuin kuntalaisten itsehallinto.