Liedon sosialidemokraattisessa historiassa on aika monen
suuntaisia muutoksia: Perustamisia, lakkauttamisia, puolueriitoja ja sitten
viimeinen vaihe Pentti Lahden
johdolla uusi alku vuonna 1965. Tällä tavalla turhan vähäistä yleisöä tervehti puheenjohtaja
Kristiina Vihavainen.
Hyvin on demariväki Lietoon
sopeutunut jopa niin, että kunnanjohtajakin toivoi selkeitä arvopohjaisia
kannanottoja.
Markku Heikkilä tuntee Liedon ja lietolaiset. Hänen huumorinsa on vapauttavaa
ja se vaatii tarkkaavaisuutta. Förin Äijän Turun terveiset oli parasta
Turusta kuultua.
Outi Rannikko, SAK puhui työelämästä ja tasa-arvosta ja kertoi naisten ongelman
olevan ura ja ansiot kun taas miesten puolella koulutus ja kuolema ovat murheina.
Sattuva ilmaisu.
Itse TEK:n eläkkeelle
syksyllä jäävä kansliapäällikkö Erkki ”Leuka”
Minnan setä Virtanen esitelmöi. valtion talous ja hänen saavutukset tulivat
selväksi. Hän osasi olla hauska tosin aivan lievä itsekorostuksesta huolimatta.
Minna Ylikännö eduskuntavaaliehdokkaittemme
joukon kolmas tohtori esiintyy varmasti ja tietää, mistä puhuu ja kaiken
kukkuraksi hän osasi tiivistää. Hän voisi reippaammin lyödä itsestään
rumpua.
Eero Lempiäisen
tapaamine oli hieno hetki. Sanavalmis ja aktiivinen Uudeltakirkolta evakkona Lietoon ajautunut Eero on aina ollut
hyväntahtoinen karjalaine aatteen mies. Ja niin kirkkaasti hyvän muistin
siivittämä ajatus juoksi. Vuosikymmenet eivät tuntuneet missään; vastahan me
aloitettiin yhteisissä riennoissa juokseminen jäi tunnelmaksi, kun kakun syönti lopetettiin.
Kiitos lietolaistovereille kutsusta ja tilaisuudesta. Väen
vähyys vähän harmitti, Harmitti erityisesti siksi, että ohjelman täysipainoisuus olisi ollut hyväksi
opiksi erityisesti naapurikuntien demareille.
Tilaisuus päättyi perinteiseen tapaan työväen marssiin ulos salista, sanoi
Markku Heikkilä
