Uskontokunnilla kuten puoleillakin on eroja

Pekka Ervasti, Ylen poltiikkapäällikkö osaa kenkkuilemisen taidon siedettävällä tyylillä, , koska  ilkeyden
lisäksi siihen liittyy tietoa ja kokemusta.

Stubbin ja kokoomuslaisten terminologiassa yhteinen
tilannekuva tarkoittaa sitä, että kaikkien osapuolten tulisi
hyväksyä se kiistämätön tosiseikka, että kokoomuksen yhteinen tilannekuvaon se ainoa oikea yhteinen tilannekuva. Tai
oikeastaan se ei ole kokoomuksen yhteinen
tilannekuva, vaan valtiovarainministeriön virkamiesten yhteinen tilannekuva, mutta
se sopii kokoomukselle kuin polvihousut Stubbille.

Osansa saa Keskustakin:

Kun tilannekuvasta edetäänvaalien jälkeen kohti
konkreettisia toimenpiteitä, tarvitaan strateginen hallitusohjelma.
Tämän ilmaisuvoimaisen termin taisi ensimmäisenä lanseerata tuleva pääministeri
ja kepun messias Juha Sipilä.
Strateginen hallitusohjelma on kuin Napoleonin mallin mukaan tehty Ranskan
perustuslaki: lyhyt ja epäselvä. Se jättää riittävästi mahdollisuuksia
poliittiselle luovuudelle ja retoriikalle.

Ja sitten demareiden vuoro

Strateginen hallitusohjelmapitää sisällään globaaleja
megatrendejä ainakin, jos asiat menevät kuten demarien Antti Rinne
haluaa. Niitä hyödyntämällä Suomi saa vientivetoista
talouskasvua. Me hallintoalamaiset emme ihan tarkasti tiedä, mitä globaalit megatrendit ovat,
mutta Rinne on kertonut, että niitä voisi löytyä mm. Kiinan ja Intian
suunnalta. Lisäksi Nepalissa on kuulemma mahdollisuuksia suomalaiselle
cleantechille. Oli miten oli, toverit, globaaleja
megatrendejä ei jätetä!

Siinä tavoitettiin tasapuolisuutta. Mutta
kyllä tässä tyhmyyskisassa taitaa Stubb viedä voiton. Voitto vahvistuu
tietenkin viime vuosien näytöillä ja mielikuvapolitiikan romahduksella sekä
paikalta pakenemisen sankaruudella. Niin, että Punamullan suuntaan mennään
vaikka termeillä kikkaillankin, niin Ervastin loppuhuipennus kertoo hauskimman totuuden:

Mutta, voi vihervero
sentään, kaikki nämä keskeiset poliittiset termit ovat kovin
abstrakteja, ylätason jargonia. Niitä on vaikea suoranaisesti kytkeä pienten ja
keskisuurten ihmisten arkeen. Onneksi on Timo Soini ja persut! Sieltä löytyy
konkreettista vaalimantraa sille, joka sitä kaipaa. Ei muuta kuin tonni käteen ja autovero alas!

Autoveron poisto on sosiaalisesti tosi tyhmää eikä ihan
vähän tyhmä ole Kokoomuksen lupaus laskea autoveroa parin miljardin
tuloveroalennusten lisäksi.Eli, jos peruspunamultaa tehdään, niin kyllä Soini
joutuu syömään monet lupauksensa. Mutta se häneltä käy, sillä nyt on mentävä
hallitukseen ehdoitta.

Onko uskontokunnilla väliä ?

Näin Pääsiäisen aikana on tietenkin ainakin esillä Pääsiäisen ilosanoma. Pääsiäinen on ainakin roomalaiskatolisille suurin
juhla.Paavin johtama abortin ja ehkäisyn vastainen kirkkokunta ei vastaa käsityksiämme kristillisyydestä.
Uskonnon vapauden nimissä Timo Soini saa olla uskossaan, mutta  emme Hyväksy ROOMALAISKATOLISUUDEN linjaa hyvä. Sen
linjan mukaista hallituspolitiikkaa Suomeen ei pidä tuoda.
Protestanttinen uskonpuhdistus ei ole PELKKÄ HISTORIALLINEN TAPAHTUMA. Elävä todistus tästä on ortodoksikirkon jupakka, joka on siiretty Konstantinopolin
ratkaistavaksi. Hesari kirjoittaa:

Ju­pak­ka al­koi, kun Hel­sin­gin met­ro­po­liit­ta
Ambrosius
kut­sui lu­te­ri­lai­sen Hel­sin­gin piis­pan Irja Askolan
Us­pens­kin ka­ted­raa­lin alt­ta­ril­le. Or­to­dok­si­kir­kon pe­rin­teen mu­kaan
sin­ne ei men­nä, jos siel­lä ei ole ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen liit­ty­vää teh­tä­vää.
Al­koi ryö­py­tys, jos­sa ark­ki­piis­pa Leo tuo­mit­si Amb­ro­siuk­sen teon
jul­ki­ses­ti. Amb­ro­sius pe­rus­te­li kut­sua eku­mee­ni­se­na eli kirk­ko­jen
vä­li­sen yh­teis­työn elee­nä. Kir­jel­möin­ti or­to­dok­sien
kes­kuk­seen on lä­hes en­nen­kuu­lu­ma­ton­ta. Leon sel­vi­tys­pyyn­nön sai
Kons­tan­ti­no­po­lin eku­mee­ni­nen pat­riar­kaat­ti eli kir­kon py­hä sy­no­di.
Sy­no­di on piis­pain­ko­kous.
Suo­men or­to­dok­si­nen kirk­ko on osa Is­tan­bu­lis­sa si­jait­se­vaa Kons­tan­ti­no­po­lin
pat­riar­kaat­tia, mut­ta se te­kee it­seään kos­ke­vat pää­tök­set it­se­näi­ses­ti.
Kons­tan­ti­no­po­lin sy­no­dis­ta voi siis tul­la Suo­men or­to­dok­si­sel­le
kir­kol­le enin­tään suo­si­tuk­sia.

Vapaamielisiä olemme, mutta saamme sanoa, että
tämä vastoin meidän yhteiskunnallisia arvojamme ja että jokin järki pitäisi vahoissa uskontokunnissakin
olla.