Kun eduskuntaryhmässä puhutaan kentästä, niin tavallisesti
katsotaan peiliin tai kuunnellaan sitä metsää johon itse huudetaan. Kun kentältä
paremminkin fanikatsomon takapenkiltä katsoo eduskuntaryhmään, näkee varpusparven. Siellä ei hyökätä, ei puolusteta, tuskin tiedetään, missä maali
on.
Keskellä kenttää häärää neljän puheenjohtajaa: Kaksi entistä, yksi nykyinen ja
yksi tuleva.
Ei pure muijameno eikä äijä uho on menossa pelkkä tuho.
Nyt valta on puhtaasti uusmaalaisilla ay-miehillä: Tuleva puheenjohtaja, ryhmän
puheenjohtaja, nykyinen puheenjohtaja, entinen puheenjohtaja ja puoluesihteeri kaikki
samasta suunnasta.
Ja sitten suomalaisen mallin mukaisesti toisella rannalla huutaa toinen loukattu suomalainen – naiskööri.
Mutta sekään ei puhu suoraan, vaan sana saatetaan Ylen ja Hesarin kautta
ryhmään.
Raja railona aukeaa.
Vahan fakiirin tavalla ei tunneta tuskaa toisen takalistoon pistetystä naulasta tuskaa. Käsittämättömällä solidaarisuudella siedetään toisten vahinkoa, jopa omastakaan ei siinä sivussa piitata puhumattakaan yhteisestä asiasta.
Hävettää ja suututtaa niin hel…tisti!