Rahoitus on liian suurta. Se tarjoaa liikaa hyvää. Tai on
tarjoavinaan.
Ongelma tunnistetaan, mutta voimattomuus näyttää vallitsevan ;
yhteiskunnat ovat ajautuneet rahoitusalan liiallisiksi ymmärtäjiksi. .
Rahoitussektorin omistajat ovat menestyneet: Vuonna 1998 se sai USA:ssa tuottoina seitsemän
(7) prosenttia BKT:stä, vuonna 2014 määrä oli kasvanut 29 prosenttiin. finanssi-instituutiot ovat maksaneet sakkoja
Vuosina 2012-2014 139 miljardia dollaria. Tämän puolestaa kannatta lobata ja lobataan.
Kuin tilauksesta tähän liittyen KL:n verkkoliitteessä kerrotaan:
Nordea paljasti tavoitteensa - ”osinkojen odotetaan
kasvavan”Nordean tavoitteena
on maksaa osinkoa vähintään 75 prosenttia tuloksesta, kertoi pohjoismainen
pankkikonserni Lontoossa pidettävän pääomamarkkinapäivän yhteydessä
keskiviikkona.
Ja toisaalla, kun tätä kirjoittelen huomaan taas kerran, että Nordean
ekonomisti on kommentoimassa Suomen tulevan hallituksen politiikkaa.
Rahoitusinstituutiot ovat sekaantuneet kaikkeen. Ylekin nimittää heitä asiantuntijoiksi eikä pankin edustajiksi.
Lähes jokainen meistä on rahalaitosten pauloissa. Tavallinen kansalainen,
joka ei pienillä säästöilleen saa tällä hetkellä korkoa, on altis markkinoinnille. Uusia vaikeasti ymmärrettäviä
instrumentteja tarjotaan yliaktiivisesti ja piitäähän meidänkin….
Barak Obama kuvasi suhtautumistamme pankkeihin onnistuneesti:
Ihmiset tykkäävät pankkituesta yhtä vähän kuin hamapaiden juurihoidosta.
Huolimatta kansalaisten ärsyyntymisetä ei tilanne ole saanut aikaan kansanliikettä,
kritiikki on akateemista.
Martin Wolf muistuttaa, että menneinä aikoina monopolit
esimerkiksi maanomistus tai aatelisuus toivat rikkautta ja myöhemmin aktiivisuus
(ahkeruus) tuottaa tavaroita ja palveluja luovasti synnytti omaisuuksoia.
Björn
Wahlroosin on nähnyt finanssiallokaation olevan merkittävin yhteisen hyvän
luojan. Nykyistä menoa kuvaa
esiintymissnobi väittämällä, että tyhmät rikkaat rahoittavat köyhiä fiksuja, joiden avulla
edistetään yhteistä hyvää.
Häntä on epäilty aiheesta omaan pussiin puhumisesta, silläselvää näyttöä on siitä,
että finanssisektorin toiminta ei pelkästään vie rahaa köyhiltä rikkaille, vaan
se vahingoitta koko kansantaloutta.
Wahlroosin kuvaama rahan allokointi on hyödyllistä ja tarpeellista. Ikävä kyllä tähän ahne ala ei ole tyytynyt, vaan entistä enemmän rahan pyörityksellä tienataan saamatta
sillä mitään hyvää aikaan. Päinvastoin liiallinen
rahoitus on riski yhteiskunnalle ja
veronmaksajille; Sijoituspääomathan on
kollektiivisesti turvattu. Tuottojen
riskikin on sosialisoitu ja
parhaimmillaankin korkeintaan voittojen
määrä on uhanlainen.
Vapaita markkinoita kannattava Chicago Booth Schoolin Luigi Zingales, puhui American Finance Association
kokouksessa kertomaalla rahoitusalan murheista: Haitat toteuttavat kahdella tavalla.
Ensimmäinen on välitön vahinko eli kestämättömän rahoitusboomin aikaansaama
liiallisella luototuksella. Toinen aiheuttaa välillisiä vahinkoja. Ne johtuvat rahoitusjärjestelmän
luottamuksen romahtamisen kaikkialle
yhteiskuntaan ulottuvan kriisin aiheuttamisesta. Wolf FT 26.5.2015
Luigi Zinglasilla on kolme korjaus esitystä:
- Ensinnäkin Pitää saada syntymään luottamus rahoitusammattilaisiin. Sen
tulisi olla samaa tasoa, kuin lääkäreihin kohdistuva on. - Toiseksi pitäisi vähentää korkojen verovähennysoikeutta.
- Ja kolmanneksi mikään ei saisi olla liian suuri kaatumaan, ei kukaan saisi olla
liian merkittävä vankilaan. Omien pääomien riittävämäärä hoitanee myös kestävyys ongelmaa.
Martin Wolf lopettaa:
Viime kädessä kaikkien on ymmärrettävä kannustimien
merkitys tällaisella ”markkina lupauksien” toimialalla. Tällaiset markkinat
ovat alttiita korruptoituneille ihmisille. Sellaisille, jotka eivät välitä onko
lupauksista pidettävä kiinni tai onko kauppakumppani edes pystynyt ymmärtämään,
mitä on luvattu.Se mitä tarvitaan, ei ole lisääntyvää vaan parempaa rahoitusta. Niin, tästä
voi seurata huomattavasti vähäisempää rahoitusta.
