Nyt jos koskaan on ilma sakeana imelältä haiskahtavia
viisauksia.
Tietenkin malliesimerkki on Paavo
Väyrysen nopea veto vaatia Suomea ulos eurosta. Timo Soini näkee tässä massiivisen iskun koko unionille. Ja
demaritkin ehtivät eduskunnassa sanaomaan: Mitä minä sanoin. Jenkki ekonomisti
viisaat Paul Krugmanin johdolla
muistuttavat, että fundamentaalinen virhe tehtiin euro perustettaessa. Martin
Wolfkin on pitänyt euron perustamista virheenä, mutta vielä suurempi virhe
hänen mielestään on sen hajottaminen. Ja tähän hänen linjaansa ovat useimmat
vastuulliset yhtyneet. Viime aikoina on erityisesti korostettu, että Kreikan
ero on talouden lisäksi geopoliittinen luonteeltaan; putoaako Kreikka Vladimir Putinin
syliin. Edelleen on aiheellisesti nähty, että tämä on käännepiste Euroopan yhteistyöstä vastakkainasetteluun.
Miksi sitten näin hulluja harkitaan?
Yksinkertainen vastaus on, että päätöksiä tehdään erilaisten
ristipaineitten alaisena ja viime kädessä useimmassa tapauksessa on kysymys
päättäjien henkilökohtaisista valinnoista tarkemmin sanottuna, miten päätös
vaikuttaa omaan asemaan.
IMF:n Christine Lagarde on kehittyvien
maiden paineessa. ne eivät hyväksy rahaa hyvinvoiville eurooppalaisille ja kun
hänen jatkopestinsä on katkolla ensi vuonna, niin joustavuutta ja vastaan tulo
halu on oikeistolaiselle arvonsa tuntevalle Lagardelle myrkkyä.
Saksan Angela Merkelillä on vain huonoja vaihtoehtoja. Hänen suuri
uransa Euroopan johtajan saisi hajoamista pahan kolhun ja toisaalta periksi antamine
ajaa hänet omassa puolueessaan ja kotimassa kovaan puristukseen. Siksi hänen manööverimahdollisuudet
ovat olemattomat.
Kun sitten euroryhmän sisällä ei myöskään löydy tekijöitä. Alex Stubb, jolla
vosi olla eurooppalainen visio on jumissa hallituksessa Keskustan ja Persussuomalisten
välissä.
Apua saaneet maat eivät voi mitenkään antaa Alexis Tsiprasin
voittaa; he ajattelevat tulevia vaaliasetelmiaan eli voittaako heilläkin vasemmistopopulismi.
Ranska olisi ehkä joustavin,
mutta sisäpoliittisesti kyvytön toimimaan. Ehkäpä Jean-Claude Junckerin uuden avauksen taustalla on sosialisti-talouskomisaari Pierre Moscovici.
Talouden koordinaattori varapuheenjohtajasta Jyrki Kataisesta ei kukaan puhu mitään.
Euroryhmän johtajan Jeroen Dijsselbloem asema
on valinkauhassa ryhmän johdossa ja heijastuksia on kotimaahan Hollantiin.
Ja sitten
tietenkin toisen puolen Kreikan Syrizan johtaja Alexis Tsipras tietää, ettei saa velkojen ehdotusta läpi ja jos sen tekee
opposition avulla, on hän välittömästi entinen pääministeri. Kaiken lisäksi ei
hänelläkään ole hyviä vaihtoehtojakansalle annettavanaan ja siksi hän yrittää valita
sen, jossa hänen poliittinen elämänsä voisi niin sanotusti kunniakkaasti jatkua
tai päätyä sankarikuolemaan.
Tämä vastuutonta ja erittäin epäsolidaarista.
Ja tästä ei päästä ulos, koska sankarin viittaa ei voida suoda kellekään. ” Antaa Ateenan palaa, ei ole meidän
kaupunki, tuntuu olevan vallalla oleva linja.”
Nyt voisi vihdoinkin sosialidemokratia
nousta ylös gallup-taaperruksestaan ja tulla esiin kaikilla rintamilla aatteellisella
avauksella: Pelastakaa Eurooppa, pelastakaa pieni kreikkalainen.
