Kreikan kansanäänestys
on sekava ja vaikea. Asiaa yritetään yksinkertaistaa seuraavilla Hesarin
kokoamilla yksinkertaistuksilla:
Alexis Tsipras:
”Kreikan, demokratian kehdon, tulee lähettää kansanvallan raikuva viesti
eurooppalaiselle ja globaalille yhteisölle.”
”Eurooppa ilman demokratiaa on Eurooppa ilman identiteettiä ja
kompassia.”
”Tänään voimme todistaa itsellemme ja koko maailmalle, että oikeus
voittaa.”Jean Claude Juncker:
”Kreikka on osa eurooppalaista perhettä, ja haluan perheen säilyvän
yhdessä.”
”Jos he äänestävät ’ei’, se olisi katastrofi tulevaisuuden kannalta.
’Ei’ tarkoittaisi, että he sanovat ei Euroopalle.”
”Kreikkalaisten on aika määrittää oma kohtalonsa, nykyisen ja tulevien
sukupolvien puolesta.””On totuuden hetki. En tule koskaan
pettämään kreikkalaisia, ja tiedän, että kreikkalaiset eivät halua pettää
EU:ta.”
Sitten toimittaja on mennyt kreikkalaisen kotiin ja näin kreikkalainen äänestäjä
tuskaillee:
Kotisohvallaan
Ateenassa istuva Evagelia
Dimopoulou tavaa paperia pitkään, välillä puoliääneen. Sitten
hän nostaa katseensa ja naurahtaa epäuskoisesti.
”En ymmärrä sitä”, Dimopoulou, 70, sanoo tekstiä osoittaen.
”Jos minulle annettaisiin tämä äänestyspaikalla, en tietäisi, miten minun
pitää äänestää, jos haluan pysyä eurossa – kyllä vai ei. Miksi se ei sano
mitään eurosta ja drakmasta?”Dimopoulou pitää käsissään kopiota
kysymyksestä, joka kreikkalaisille esitetään sunnuntaina mahdollisesti
järjestettävässä kansanäänestyksessä. Yli 70 sanan kysymys on äärimmäisen
tekninen. Sen sijaan että kansalaisilta kysyttäisiin, haluavatko he pysyä
eurossa, pääministeri Alexis Tsiprasin hallinto on laatinut polveilevan kysymyksen
siitä, pitäisikö velkojien Kreikalle tekemä esitysluonnos lainaehdoista
hyväksyä. Osa tekstistä on jopa englanniksi.”Nähtyäni tämän harkitsen uudestaan, että menenkö lainkaan
äänestämään. Saattaisin vahingossa äänestää jotain, mitä en halunnut, koska en
ymmärrä kysymystä.”
Tätä pulmaa on intellektuelliksi luokiteltu
Martin Wolf pohdiskellut kolumnissaan Kreikkalaiset ovat vaikean valinnan
edessä.
Hän kuvaa valintaa paholaisen tai syvän
sinisen meren väliseksi. Ja lopettaa pohdiskelunsa asetelmaa jossa vastakkain
ovat idioottimainen vasemmisto ja tekopyhä euroalue.
Kreikkalainen äänestäjä on puun ja kuoren
välissä; paholaisen syvän sinisen meren välissä. Paholainen on tuttu: euroalueen
tiukan linjaa loputtomia vaatimuksia, jota vastaa kansa äänesti edellisissä
vaaleissa. Syvän sininen meri on valtion vararikko ja rahapoliittinen
itsemääräämisoikeus. Jos olen pääministeri Alexis Tsipras, ajattelen, että on kolmas
tapa — jatkuvat apupaketit ja vain vähäisn vaatimuksi. Mutta olen varma, että
hän on harhateillä.
Mikä on minun valita? Varovaisena olisi kiusaus tarttua tuntemaani paholaiseen.
mutta ehkä tekisin paremmin ottamalla merellisen
riskin.
Tähän on tultu pääosin väärien
valintojen seurauksena. Ja nyt kaikki pitävät kiinni siitä, mitä tyhmää ovat olleet
päättämässä tai lupaamassa. Yksinkertaisesti yritetään pelata Mustaa Pekkaa. Viimeinen
valinta on jätetty arvan heitoksi, kuten kansanäänestysasetelmasta voi päätellä.
Sattuman valinnat voivat olla hyviä tai sitten ei. Kunniaa ei saa kukaan,
valassa voi pysyä monikin ja uusiakin nousee, mutta kansat kärsivät.
