Ex- komission puheenjohtaja Jaques Delors oli suuri eurooppalainen, jonka johdolla 1985-1995
Eurooppa pyrittiin pääsemään jo silloin näkyvästä euroskleroosista . Silloin ymmärrettiin, että
Eurooppa ei voi jäädä historian ulkomuseoksi. Tarvittiin suurempaa
kokonaisuutta luomaan kasvua, työllisyyttä ja hyvinvointia. Työvoiman ja
pääomien vapaa liikkuvuus yhteisillä sisämarkkinoilla edellytti yhteisiä
sääntöjä integraatiota, jonka syventämisen uskottiin olevan suuntana maailman
talousmahtien välisessä kamppailussa. Tämän vaiheen piti olla EU:n toinen suuri
vaihe selvät sen rauhan projektin osoittauduttua onnistuneeksi. Kun sitten puheenjohtaja
Delorsin kaudelle sattui suuria rakenteellisia muutoksia, kuten Saksojen
yhdistyminen ja Neuvostoliiton hajoaminen, tuntui selvältä, että Euroopan haave
yhtenäisyydestä tuli käsittään myös Itä-blokkiin kuuluneet maat.
Saksojen yhdistäminen ja valuuttaunionin nopeutettu käynnistäminen syntyi monien – niiden joukossa itsekin olin, uskoessa, että yhteinen valuutta olisi
yhteistyötä vahvistava, kun taas erilliset valuutat olisivat voineet johtaa suuremman Saksaan dominanssiin
liian vahvan markan seurauksena.
Nyt tiedämme, että kaikki ei ole mennyt parhaiden käytäntöjen mukaisesti.
Finanssijärjestelmät ovat kekseliäisyydessään aiheuttaneet ongelmia. Ahneus on
voittanut pelon. Seuraukset ovat olleet- läheltä piti- katastrofeja. Vain julkisen sektorin toimin ja voimin on
selvitty. Ja se on ottanut koville. Kansalaiset voivat sietää, kuten Barak Obama onnistuneesti on kuvannut pankkitukea
saman verran kuin hampaiden juurihoitoa.
Suuttumusta ja ärtymystä ja sen seurauksena vallassa olleiden uskottavuuden menetystä, on nähty
eri puolilla Eurooppaa. Populististen
liikkeiden nousulle on ollut hyvin lannoitettu maaperä. Kun rahapolitiikka ei ole Euroopassa voitu
käyttää säännöistä johtuen joustavasti ja kun solidaarisuutta ei ole harrastettu, on jouduttu monimutkaisiin
järjestelyihin, joista ihmiset voivat ymmärtää vain niiden massiivisuuden.
Ja nyt olemme todistamassa yhtä integraation ääri-ilmiötä: Kreikan
kansanäänestystä. Fortunan kreikkalainen kanssasisar Tykhe on ratkaisemassa kohtaloita, joita
ihmisten pitäisi oman tietämyksen ja ymmärryksen perustella tehdä.
Onnetarta kuvataan (Tadeusz Kuntzen maalaus Fortuna
(1754) side silmillä olevana hahmona ja sehän sopii
kreikkaisten kansanäänestys asetelmaan.
Eli sattumalta taitaa olla ratkaiseva
rooli.
Mytologiaan viittaa Jaques Delorskin kolumnissaan Kreikan
ja Euroopan on tunnistettava Grexitin panokset.
Hän vaatii, että pelin politiikan jälkeen on molempien liikuttava.
Delors on tunnettu katolinen sosialisti, jolle myös muut henkiset
arvot ja esimerkiksi yhtenäisyyden symbolit: harmonian lippu ja hymnit olivat
tärkeitä. Niinpä hän Kreikan auttajien tuskaa kuvatessaan vertaa sitä Danaids
legendaan.
Tarinan mukaan Danaoksen 49 tytärtä yrittäessän pestä kätensä verestä ja vapautuakseen
49 miehensä murhasta joutuvat täyttämään
reiällistä allasta vedellä. Allas ei tietenkään
täyty. Se kuvaa anteeksiannon mahdottomuutta.
Jaques Delors
ei olisi ilman vahvaa Eurooppa-uskoa oma itsensä, ellei hän nytkin viittaisi Odysseuksen epätoivoisenakin hetkenä
vahvaan kaipuun tunteeseen ja sen liikkeelle panevaan voimaan.
Niin hän suosittaa:
EU: n on tehtävä osuutensa jälleenrakennusprosessissa tarjoamalla Kreikka
kolmiosaisen yleissuunnitelma, joka koostuisi:
Ensiksi Ateenalle
annettavasta kohtuullisesta taloudellinen tuesta, jotta se saisi uudelleen
vakavaraisuuden lyhyellä aikavälillä; Toiseksi kaikki EU: n välineet
otettaisiin käyttöön rakennerahastojen ja koheesiorahastot avut
sekä lainat, jotka auttavat elvyttämään
Kreikan taloutta, mikä puolestaan
keventää maan velka suhteessa bruttokansantuotteeseen; ja kolmanneksi
välittömästi toteutettava Kreikan velkojen painolastin uudelleenarviointi sillä
edellytyksellä sillä edellytyksellä,
että muiden maiden vaatimat uudistukset on
säädetty.Jos kreikkalaiset ja eurooppalaiset ymmärtävät oikein tulevaisuutensa,
joka on pakostakin
yhteinen, niin se tietää parempaa
kaikille. He löytävät
tavan luoda kompromissin
noudattaen yhteistoiminnan ja solidaarisuuden periaatteita jotka ovat Eurooppa-hankeen
varsinaisia kulmakiviä.
Kansainvälinen
politiikka kuten Delorskin toteaa, edellyttäisi YK:n kiikareiden käyttöä enemmän
kuin talouden mikroskoopin tarkastelua.
Näyttää ikävä kyllä siltä, että meidän aikaamme ei ole osunut Delorsin
kaltaista valtiomiehiä.
Saksan pelätty valta-asema ei yhteisen valuutan puutteiden vuoksi ole
tasoittunut, vaan onkin käynyt niin, että se yhteinen valuutta on Saksan politiikan
vallassa.
Instituutioita vain EKP on
ollut ainoa merkittävä yhteisöllisyyttä
tukeva taho. Kansainvälinen kapitalismi on voimissaan ja markkinavoimien
ohjausvaikutus on ylittänyt poliittiikan muut arvot. Järkevän harkitsevaisen
vasemmiston tilalle on nousemassa Martin Wolfin nimittämä vasemmisto idiotismi.
Sosialidemokratia on sortunut kansallisen gallup-ideologiaan, joka merkitsee
tekopyhien ja tulevaisuudesta piittaamattoman kansallispopulististen voimien valtaa.
