Wolfgang Münchau FT:ssä sanookin, että helppoa löytää kyllä
puolen suuria ja pieniä virheitä verrattuna siihen, että osaisi sano, mitä
tulee tapahtumaan. Munchaun erittelee tilanne karkeasti näin:
Suuria virheitä oli johdettu EU mahtimiesten pelottelu, sehän toimii päin
vastaiseen suuntaan. Liioin ei IMF:n selitykset auttaneet. Päinvastoin IMF:n arvio velkojen
leikkaamisen pakosta oli sitä, mitä Syriza on ajanut.
Toiseksi kyllä puoli ei osannut selostaa, miten tarjottu leikkaus ym. lista
toimisi käytännössä. Kyse ei ole teoreettisesta talouspoliittisista linjoista,
joista tuli erilaisia vaikeasti ymmärrettäviä akateemisia arvioita Paul
Krugmanilta ja kumppaneilta.
Kolmas virhe oli luottaa gallupeihin, jotka näyttivät tasatulosta. Eniten
ärsytti katastrofilla paloittelu maassa, joka on siitä kärsinyt vuosia.
Kreikan äänestys tarkoitti, että euro-järjestelmä on
perustuksiltaan epäonnistunut, se pitää korjata tai se häviää.Kreikka tuskin tulee saamaan suuria helpotuksia. On vaikea uskoa,
että Saksa vois suostua IMF:n esittämään velkojen leikkaukseen sopimuksella,
sen sijaan maksukyvyttömyyden jälkeen siihen joudutaan.
Pankkijärjestelmän ylläpitäminen voi olla keino pitkittääkehitystä.
Grexitiä on turha odottaa Kreikan hallitukselta. Se tulee sitten, kun kaikki
muut vaihtoehdot on läpi käyty ja nyt se hetki on lähempänä.
Arvovalta on mieletön juttu. Se haitta eniten silloin, kun
sitä ei ole ja kun sitä yritetään ylimielisyydellä aikaan saada. SPD:n johtaja
ja talousministeri Sigmar Gabriel on ennen kansanäänestystä ja äänestyksen
jälkeen antanut tiukkoja lausuntoja, kilpaile baijerilaisen oikeistojohtajan,
valtiovarainministeri Wolfgang Schäublen
kanssa jyrkkyydessä. Tällä tavalla kaivetaan vaan juoksuhautoja politiikan takalinjoille.
Kuten eilen kirjoitin: Tulee ikävä Jaques Delorsin kaltaisia näkijöitä ja tekijöitä.
