Isä, Vilho Laaksonen nukkui pois maanantaina 1.2.2016 illalla.
Hänen hengityksensä hiipui ja hän kuoli rauhallisesti pois, ilmoitti Ritva
tytär.
92 vuotiaan sotaveteraanin ja Naantalin Työväenyhdistyksen pitkäaikaisimman
jäsenen iäisyysmatka oli alkanut.
Laaksosen Villen aikalaiset muistavat hänet Naantalin
Tovereiden hyvän yleisurheilijana ja hiihtäjänä. Vilho Laaksonen liittyi
yhdistyksen jäseneksi 1.1.1945. Sodan jälkeisessä epävarmuuden tilanteessa
valinta oli rohkea liputus kansanvaltaisen työväenliikkeen puolesta.
Vilho Laaksonen
oli luonteeltaan rauhallisen harkitsevainen eikä hän koskaan ollut
huutokuorolaisia ja kaikkein vähiten hän piti ääntä itsestään. 71 vuotta sosialidemokraattisen
puolueen jäsenenä on paikallinen ennätys
ja arvelen, ettei sen ylittäneitä muualta maastamme löydy.
Ihmeellinen ihminen , niin voi Vilhosta sanoa. Nimittäin ihan heti
ei tule mieleen toista henkilöä, josta kanssaihmiset niin yksipuolisesta ovat
aina puhuneet hyvää.
Vilhon kuunteli ja antoi arvoa toisille niin työssä kuin vapa-ajan
harrastuksissa.
Pisimmän työuran hän teki Naantalin puisto-osastossa. Ammattitaidon ja
ahkeruuden ohella arvostusta hän sai juuri yhteistyökyvystään ja ystävällisyydestään.
Hänessä oli säteily, joka teki vaikutuksen niin, että poikamme ensimmäinen
ammattihaave oli tulla hänen kaltaiseksi.
Työväenyhdistyksen talkoojoukoissa myhäilevä Ville oli
haluttu työkaveri. Hänelle uskotut tehtävät Ville hoiti moitteettomasti.
Aatteellisesti hän oli selkeä, mutta joustava. Luottamusmiestehtävissään
velvollisuudentuntoinen Vilho sai arvostusta kaikilta tahoilta.
Tänä päivänä tunnemme tuskaa siitä yhteiskunnissamme
valitsevasta päättäjien ja kansalaisten välisestä kuilusta. Yksi syy on siinä, että on meillä liian vähän
Vilho Laaksosia, sellaisia esimerkiksi kelpaavia eläviä puolueen mainostauluja.
Pitkän elämän salaisuutta kysellään tällaisen 92 vuotiaan
sodan rasitukset kärsineen ja sairauksienkin kanssa kamppailleen miehen
kohdalla. Vilhon luonnikas luonne ja läheisten erinomainen hoito selittävät
sen, että hän eli elämänsä ehtoon kotonaan.
Vilhoa emme unohda,
silmissämme hänen hymyilleen kohteliaasti kiittäen poistuu yläilmoihin.
Vilho siunataan 5.3.2016
myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.
