Puoluejohtajat kokoontuivat väittelemään.
Alex Stubb on luomassa uutta jäyhempää roolia – se tuntuu vähän oudolta. Juha Siplä on oman oloisensa. Timo Soini on isäntämiemäinen sääli kerjääjä, ”kun päälle puhutaan”. Ville Niinistö ja Paavo Arhinmäki ovat ärhäköitä Carl Haglund on ärsyttävä.
Antti Rinne oli rauhallinen odottaja – inhimillinen.
Juuri käsissä ollut analyysi Euroopan sosialidemokratian tilasta kertoo vaikeuksista, mutta siinä myös mietittiin, miten eteenpäin:
Halutessaan pärjätä Euroopan sosialidemokraattien on ottaa
huomioon muuttunut äänestäjäkunta, joka ei ajattele hellillä tunteilla, on
häilyvä ja hajanainen. Huomioon on
otettava myös monenlaiset kilpailijat, jotka innokkaasti varastavat demareiden
kannattajia. Sosialidemokraattien pitää onnistuakseen olla kykenevä yhdistämään tilanteen
analyysikyky, uskottavuuden ja vakuuttavuuden kanssa: Ja se ei ole mikään
pikkujuttu.
Historian nousuvesi ei enää kannattele, useimmiten pitää uida sitä vastaan. Sosialidemokraattien
on saatava aikaan omat virtaukset.
Lue aiheesta juttu huonosti voivasta ruususta kirjoituksia sivulta.
Antti Rinne ei ehkä pysty luomaan uusia virtauksia, mutta kyllä hänen uskottavuus ja vakuuttavuus ovat selvässä nousussa.
Suomen Kuvalehdessä Turussakin tuttu Heikki Venho artikkelissaan Sdp etsii hallituskumppania ja presidenttiehdokasta arvioi, että
Rinteen asemaa horjuttaa Heinäluoman ja Eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Lindtmanin läheinen yhteistyö.
Heikki Venho liikkui helpolla, mutta ulkopuolisia kiinnostavalla alueella henkilöspekulaatioiden parissa. Sen syvemmälle ei päästy. On erittäin huolestuttavaa, jos vain tästä olisi kysymys.