Raimo Sailas puhuu HS:n pääkirjoitussivulla 26.4. 2016
menetetystä vuosikymmenestä ja muistaa, että ihan kaikkea ei voi etukäteen
tietää. Kolumninsa hän lopettaa:
Aitojen menoleikkausten tekeminen on tuskaista puuhaa. Jo
Jyrki Kataisen (kok) hallitus päätti keventää kuntien tehtäviä ja velvoitteita
miljardin euron verran. Nyt on jo kolmas hallitus yrittämässä, eikä tulosta
tahdo oikein tulla. Melkeinpä sääliksi käy, kun hallitus kertoo tämän olevan
”haasteellista ja edellyttävän laajaa yhteiskunnallista arvokeskustelua”.
Todellakin: Nyt tiedämme, että ei niistä kuntiin
kohdistuvista kevennyksistä mitään tule. Taitaa paremminkin olla kysymys siitä,
että valtio usuttaa kuntia joko nostamaan maksujaan tai karsimaan palveluja.
Hyvänä esimerkkinä päivähoito.
Ja sitten toinen esimerkki on kaupunkiseudun maankäytön asumisen ja liikenteen sopimukset
(MAL), joiden laatimisen toinen kierros
on meneillään ja josta Naantalissakin
päätetään seuraavassa valtuustossa. Valtion on osapuolena, mutta ei sitoudu
mihinkään. Valtionvarainministeriö ei saada edes muodollisesti mukaan. Kukaan
sellaisen osapuolen kanssa viitsi mitään vakavaa puuhata. Aikaa menee ja paperia
ja bittejä tulee ja siinä kaikki.
Ehkä tässä on hyvänä puolena, että hetken verran joudutaan joitakin asioita
vähintään ihmettelemään. Ja tässä Naantali koskeva aihe eli asuntotuotanto,
josta ei mitään ohjelmia paikallisesti edes vaivauduta tekemään.
Kuten yllä olevasta taulukosta ilmenee Naantaliin pitäisi
valmistua seuraavan neljän vuoden aikana yli 800 asuntoa. Luonnonmaan Kukolavainoin
tonteista meni tarjouskilpailussa viisi!
Ja nyt pientaloja pitäisi nousta sata
joka vuonna 2016-2019. Ei taida oikein jalat olla maassa. Mutta onhan sitä sanottu, ettei
suurien ajatteleminen ole kielletty.
Mutta tärkeämpää olisi toimia niin,
että todella mietittäisiin, mitä voisimme tehdä asuntotuotannon sitä kautta
asukasluvun ja työllisyyden kasvun tukemiseksi.
