Morsianmaista ilmaa pitelee, sanoi tuttu vastaantulija.
Se on oikein ja kohtuullista ja nautitaan siitä tasapuolisesti.
Torilla on elämää. Siellä on välipalavankkuri. Pitkäjänteistä työtä, josta me paikalliset ja monet ohikulkijat olemme saaneet nauttia vuosikymmenien ajan. Kiitos siitä.
Helatorstain aattona Naantalin kaupunki järjestää kevätjuhlan,
johon on kutsuttu koko henkilökunta ynnä luottamushenkilöt.
Traditio alkoi 1975 ajatuksella, ettei pidettäisi erillisiä pikkujoulu yms. pippaloita, vaan kerran vuodessa kaikki kokoontuisivat samaan aikaan samaan paikaan. Alussa osallistumiprosentti oli korkea ja tarjoilu reilua, nyt on 10 € osallistumismaksu, kevyempi menu ja alhaisempi osallistumisaste.
Kaivohuoneen ovet ovat klo 22 jälkeen auki kaikille.
Nyt Naantali on monipuolisempi, mutta vähemmän omavarainen työpaikkojen suhteen.
”Vanhoista hyvistä ajoista” muistuttaa meitä tarkkasilmäisen katselijan kuvasta havaitsemat torninosturit: Naantalissa taas rakennetaan.
On sellaisiakin huhuja liikkellä, että jotain uutta mietitään muuallakin kuvan takapouolisessa maailmassa.
Rahaa on ja investointeja kaivataan. Tarvitaan uskoa ja uskallusta; meidän on päästävä EU:n jumbotilasta ulos ja ylös. Työtä tarvitaan.
SATAMAN FIRMOILLA KASSASSA ON JA LAINANAANTAJIA PIISAA.
Ja monet meistä KEVÄTRINTAISISTA voisivat tehdä ylimääräisen ulkomaan matkan Naantalin rantaan; siellä ovat Merisalin ja Cafe Santalan lisäksi avanneet ovensa Uusi Kilta ja silloin tällöin Rantsuunkin pääsee. Puhumattakaan Hastala la Pastasta, nuorekkaasta uudesta ja edullisesta KRAPPULAN BISTROSTA .
Niin ja Rantakipsa tientenkin, Naantali symboli palvelee niin pieniä kuin muitakin.
