Financial Timesin Philip Stephens, politiikan johtava kommentaattori,
arvelee, että äärioikeisto työntää vasemmiston syrjään.
Totta, oikein ja kova
äärivasemmiston jakavat käsityksen valtiojohtoisuudesta, protektionistisen talouslinjan.
Rouva Le Penin näkemykset globaalin kapitalismista eivät ole kaukana Britannian
työväenpuolueen johtajan Jeremy Corbyn esittämistä. Yhteistä näyttää olevan myös ihailun
”voimamies” johtajien kuten Venäjän Vladimir Putinin ihailu. Mutta kilpailussa
populistinen oikeiston voi aina lyödä äärivasemmiston nostamalla esiin
kansallisen identiteetin ja kulttuurin vastustaessaan hallitsevan eliitiä.
Väite on, että palaamalla johonkin vanhaan vasemmistoon tai kovaan vastakkain asetteluun, ei voimistaa äärioikeistoa.
Vasemmistopuolueiden ja maltillisen oikeiston viisauden alku
on, että populismin voi voittaa vain kova
keskusta. Globalisaatiota ei voida pyyhkäistä pois noin vain, mutta ei
myöskään olla niin, että rikkaat jakavat kaikki sen hyödyt. Rajojen sulkeminen
köyhdyttää kaikkia mutta yhteisöjen odotetaan lieventävän sosiaalisesti.
Isänmaallisuutta pitää juhlia, mutta se ei saa muuttua muukalaisvihaksi.
Globaalien yritysten on maksettava veronsa ja yritysten hallitusten tulee
hillitä yritysjohtajien ylenpalttisia palkkojen
Usein vedettävät yhtäläisyydet 1930 lukuun ovat sekä epätarkkoja
että, ärsyttäviä. Liian monet ihmiset ovat menettäneet uskonsa järjestelmään. Ja jotain on mennyt pahasti pieleen, kun rikkaiden
demokraattisten valtioiden äänestäjät johdonmukaisesti raportoivat, että he
odottavat, että heidän lapsensa tulevat olemaan huonommassa asemassa kuin
heidän vanhempansa. Populistit lihovat pessimismistä. Politiikkaan tarvitaan voimakkaan
keskustan optimismia.
Ulpu Iivari on kanavassa tullut sosialidemokratian kannalta aika lailla samananlaiseen arvioon. Hän kirjoittaa analyyttisen artikkelinsa lopuksi:
Euroopassa ei ole juuri enää puolueita, joita nimitettäisiin liberaaleiksi. Eurooppalaisen liberalismin perinteestä ammentaneille sosiaalidemokraattisille puolueillekin voi käydä samalla tavalla. Se ei merkitse, että vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden ihanteet katoaisivat minnekään. Kyllä ne kanavansa löytävät. Mutta vaikka historia ei sellaisenaan toista itseään, sitä ennen voi tapahtua kauheita. Siksi sosiaalidemokratian on lopetettava maailman tarkastelu vanhan valtansa näkökulmasta, avauduttava tiedolle, uudistumiselle ja yhteistyölle sekä kutsuttava kansalaiset parantamaan kanssaan maailmaa. Liberaalin demokratian puolustaminen tekojen kautta on tehtävistä tärkein.
