Puoluekannatuksen seurannassa vaihtelut sopivat
virhemarginaaliin. Ehkä nyt –ikävä kyllä – vaihtelut kertovat, että Juha
Sipilän piposukuineen ja ministeri Pirkko Mattilan
perusupöhnä näkyvät. Sanon
ikävä kyllä siksi, että tämän seurauksena helposti vaalikamppailu
amerikkalaistuu – henkilöherjat
nousevat esiin ja asiat jäävät varjoon. Juha Sipilän kohdalla kuitenkin
oikeus toteutuu,
sillä hänen pyhimysmäisyydellä kuorrutettu imagonsa on suojellut
epäpätevän
johtamisen esiin nousun. Perussuomalaiset ovat aikoinaan hankkineet
kannatus näillä samoilla keinoilla, millä sitä nyt menetetään.
Pikku aamu-uutinen kuultiin Erkki Tuomiojan kommentissa; Antti Rinteelle ei löydy haastajaa. Eki itse piti aikoinaan kunnia-asianaan
haastaa istuvia puheenjohtajia demokratian nimissä. Nyt näitä sankareita ei ole
– kaikilla on niin paljon menetettävää.
Ei huolimatta selvityksistä , joita Lauri Nurmi TS:ssä 2.12.2016 siteeraa:
Politiikan henkilöitymisen seurauksena ”vetovoimaiset johtajat” -kysymys viittaa käytännössä puolueiden puheenjohtajiin, jotka hallitsevat mediajulkisuutta.
Kantar TNS Oy toteutti puoluebarometrin lokakuun alussa, ja siihen vastasi lähes 1 300 suomalaista. Keskustan saamat arviot ovat siis pudonneet jo ennen tuoreimpia kohuja.
Viime lauantaina Sipilä vaati keskustan puoluevaltuuston kokouksessa puoluebarometrien hylkäämistä.
– Heittäkää ne puoluebarometrit ja gallupit roskakoriin. Minä en halua johtaa puoluetta tusinatalouden ohjausopeilla, Sipilä evästi omiaan Torniossa.Keskustan tulokset kestävät vielä hyvin verrattuna oppositiopuolue Sdp:hen, mutta pääministeripuolue on nopeasti menettänyt etumatkaansa. Kokoomukseen mielikuvan ”vetovoimaiset johtajat” liittää 19 prosenttia vastaajista ja Sdp:hen vain 5 prosenttia.
Sdp:tä pitää yhteiskuntaa uudistavana 14 prosenttia ja kokoomusta 33 prosenttia vastaajista.
