TS:n ex päätoimittaja Jarmo Virmavirta tiivistää
6.12.2016 entisen lehtensä aliossa:
Mutta mitä se ”yhdessä” todella tarkoittaa? Näen neljä
kokonaisuutta, jotka ovat vaikuttaneet Suomeen ja suomalaisuuteen enemmän kuin
sankarit yhteensä.1. Kansakoulu.
2. Kunnallinen
itsehallinto.3. Kansallinen
konsensus.4. Menestys urheilukentillä ja Helsingin Etyk.
Vaikka hänen piikit ym. kohtiin ovat enemmän politiikkaa, ne eivät
alenna valintojen osuvuutta. Hänen sinänsä melko sattuva kuvaus Suomen
valitsevasta tilasta ei kuitenkaan ole mielestäni harkittu.
Nyt olemme kiltti vahtikoira, jonka häntä heiluu jokaisesta
Brysselin makkaranpalasta. Pian olemme ainoat Euroopassa tällä linjalla.Pietarin tie on
nurmettunut, sekin on aika opetella uudelleen. Ehdottaisin Turussa 1980- ja
90-lukujen taitteessa järjestetyn Eurooppa-akatemian tapaan Pietari-akatemiaa,
jos vain tekijöitä jostakin löytyisi. Sekin vaatii poliittista johtajuutta,
mutta sen puute on silmiin pistävä.
Ajattelutapa on vaarallinen. Suomen ei tule valita näiden
välillä, vaan oikein on yrittää pitää viimeiseen asti kiinni eurooppalaisista
arvoista ja samalla on syytä tulla toimeen Pietarin kanssa.
Pienen maan on oltava korrekti suuria kohtaan, mutta tiukka liberaalin maailman oikeusjärjestyksen puolustaja.
Perustuslain parlamentarisoiminen oli oikean suuntainen,
mutta ei selkeä. Virmavirran kolumni päättyy:
Onneksi Sauli Niinistölle jäi sentään hiukan ulkopoliittista
päätäntävaltaa. Sen käyttäminen on tosin verraten hankalaa ja vaatii suurta
realismia, rohkeutta ja itsevarmuutta. Siihen ei riitä pelkkä ”yhdessä”.
Mielestäni Sauli Niinistö on osannut tehdä itsenäisesti,
mutta yhdessä asioita. Ja nyt suuri kysymys kuuluukin, että voiko perustuslain
kirjaimen mukaisesti EU-asioista päättää valitsevissa olosuhteissa pääministeri ja hänen johtamansa
hallitus yksin? Eikö näinä aikoina monet EU:ta hajottavat linjaukset ole keskeisintä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Näin ollen tässä kohdassa pitäisi pääministerin ja hallituksen muistaa ”yhdessä” – ajatusta entistä useammin.
