Kukaan ei usko huhtikuuhun, kun se on pehkupuuta.
-Vaihtelevaa
yhdellä sanalla sanoen on sää. Ja niin on tunnelmakin.
Heliantus-kuoro on trimmannut itsensä Johanna
Järvisen johdolla vastaanottamaan hiljaista viikkoa. Birgittalaisaiheinen
kirkkokonsertti rauhoitti tasaisuudellaan.
Mutta kirkosta ulos astuttaessa maailma muuttuu. Ehtookellot ovat hälyttävän
meluisat eivätkä rauhallisen sointuvat. Kirkkoväärtit sanovat, ettei niille voi
mitään. Huono selitys ja eikä hyväksyttävä. Kirkon äänimaisemankin pitää olla harmoninen
ja yhdistää ääni jykevään graniittiseen rauhaan, jota tänään kaipaamme.
Rauhan häiriintymiseen liittyen halusin puolestani käydä vilkaisemassa
mitä maailman menosta kirjoitetaan muualla. Ennen sitä kuitenkin ruudulle
tupasahtaa kuva ja kertomus ”Vapaaranta sivustolta” lainattua.
Jumalten Rannan nousu ja Tuho´ -Asterix, nimimerkki kertoo paljon ja niihin
liitetyt saatesanat täydentävät
– ”Niemisen ja muiden talot rannoilla ovat olleet vielä normaalin elämän
rajoissa, mutta tämä laatikkorivi tulee olemaan ikuinen, umpeutumaton arpi
luontomaisemassa”.