Veteraaniasiain neuvottelukunta komentaja Jarkko Iiren puheenjohdolla
oli järjestänyt veteraanipäivän tiivishenkisen juhlan seurakuntakeskukseen.
Juhlassa oli nostalgia osana Aurinkopoikien lauluesityksiä: Sillanpään
Marssilaulu, Äänisen aallot ja Lottien laulu ovat ylväitä ehkäpä
pateettisiakin. Veteraanin iltahuuto ei ole helppoa kuunneltavaa, kun katsoo edessä
istuvia harvenevia joukkoja.
Lasten voimistelu, tanssi, leikki ja lauluohjelmat ovat
loistava valinta veteraanijuhlaan. Musiikkiopiston DoReMi lauluyhtyeen Isoisän
olkihattu oli vaikuttava ja Suopellon koulun oppilaiden tanssiesitys
oli henkeäsalpaava, Maijamäen koulun oppilaiden voimisteluesitys oli
kilpasarjan tasoista ja Lietsalan eskarin ”Sydämenlennot” ja ”Salamat” oli hellyttävä.
Lukion oppilaskunnan Viivi Väätänen ja Emil Nyblom pitivät
juhlavan puheen. Kiitollisuutta menneestä ja kehuja nykyiselle hyvinvointiyhteiskunnalle
tuli tasapuolisesti. Olemme parhaita, vaikka joskus ujoja. Meidän vuoro on pitää Suomi maailman kartalla ja Suomi
Suomena. Tasapainoinen ja kypsä esitys!
Veteraanien
vastuunkantaja Paavo Pensamo oli tälläkin kerralla hienolla asialla toivoessaan
nuorten esityksiä. Niinpä hän kokemukseen perustuva arvionsa oli ”että
kehitystä on tapahtunut – ja paljon” Tämän hän sanoi Maikkiaan muistellen.
Ps. Tämän päivän Ranskassa pohditaan nationalismin ja
patriotismin eroja jopa vertaillen aikaamme 1930-liukuun: George Orwell
vertaili näitä ilmiöitä seuraavasti:
Isänmaallisuus on positiivisia tunteita, kun juhlitaan kansallisia
instituutioita, perinteitä ja arvoja.
Kansallisuuskiihko on synkempää voiman ja paremmuuden ylistystä ja
vainoharhaisuutta.